Oikeus omaan kulttuuriin - KULTTUURI EI OLE VAIN YLÄKERRAN BILEITÄ

Naiset tarvitsevat Nicaraguan tukea

2012-02-23T03:55:00.001-08:00

Suomen päätös lopettaa kahdenvälinen kehitysyhteistyö Nicaraguan kanssa vaikeuttaa maan demokratiakehitystä ja iskee keskelle kaikkein köyhimpien ja avun tarpeessa olevia; seksuaalivähemmistöjä ja naisia.

Kehitysyhteistyöministeri Heidi Hautala kohdistaa kritiikin ja syytökset Ortegan sandinistihallintoon ja sivuuttaa samalla kaikki ne uudistukset joita kehitysyhteistyötä tekevät kansalaisjärjestöt ovat viime vuosian saaneet aikaan kulttuurissa, koulutuksessa, ja monilla muilla alueilla.

Nicaragua on Latinalaisen Amerikan köyhimpiä maita ja jo siksi Suomen tuen tarpeessa. Kansalaisjärjestöjen avulla ja taitavalla politiikalla pitää ja voidaan pyrkiä siihen, että Nicaraguan hallitus hyväksyisi naisten oikeuden aborttiin. Poistamalla ongelma silmistä, lopettamalla kehitysyhteistyö, ei edistetä ongelman ratkaisua.

Kehitysapu poliittisena aseena on julmaa politiikkaa. Latinalaisessa Amerikassa on saavutettu pitkäjänteisellä työllä hyviä tuloksia, eikä tuen nopea vetäminen pois Nicaragualta tai muualta maanosassa ole perusteltua.

Kaivostoiminta ja bisnes sokeita alkuperäiskansan ja peruselinkeinojen merkitykselle

2012-02-08T07:51:00.000-08:00

Matkailua vai kaivosbisnestä – ristiriita pohjoisen parhaasta?

Suomen maaperässä on kultaa, platinaa, timantteja ja uraania noin 70 miljardin euron arvosta. Suurta osaa luonnonvaroista ei kuitenkaan ole taloudellisesti järkevää louhia. Miksi ulkomaalaisten kaivosyhtiöiden hankkeet eivät saa välitöntä ja laajaa kannatusta?

Suomi kehitysmaa omien luonnonrikkauksien suhteen

Kansainvälinen kaivosbisnes on nykyisellään voinut varsin hyvin tehdä tulosta Suomen raaka-aineilla. Liian tarkka lainsäädäntö tai alkuperäiskansojen oikeuksista kiinnipitävät sopimukset eivät ole olleet rasitteina. Suomen edut maan luonnonvaroista valuvat nyt kehitysmaiden tapaan suurelta osin ulkomaille. Taloudellisesti Suomessa kaivostoiminta on valtionyhtiöiden yksityistämisen myötä siirtynyt lähes kokonaan kansainvälisten suuryhtiöiden hallintaan.

Lapin kulta

Euroopan suurin kultakaivos on Suomen Lapissa. Kanadalainen kaivosyhtiö Agnico-Eagle kaivaa Lapin kultaa Kittilässä. Kullan kaivaminen alkoi vuonna 2009. Rikastamisen arvellaan yhtiön ilmoituksen mukaan kestävän 23 vuotta. Se miten kauan kestää, että matkailijoiden mielikuvat Lapista muuttuvat avolouhoksesta erämaaksi riippuu osittain mainostoimistoista mutta Lapin herkän luonnon toipuminen ympäristötuhoista voi jo viedä pitempään.
Kittilän kultakaivoksen avaamista varten on pitänyt tehdä monenlaista rakennus ja tietöitä, jotka luonnollisesti ja lyhyellä aikavälillä ovat tuoneet alueelle töitä. Kaivoksen on sanottu myös monipuolistaneen pääasiassa matkailusta elävän kunnan elinkeinorakennetta. Kullan kaivamisessa Kittilässä käytetään painekattilaliuotusmenetelmää, mikä tarkoittaa kalliimpaa rikastamoa mutta toisaalta vähemmä syanidin käyttöä.

Matkailu pohjoisen pääelinkeino

Lapin merkittävämmälle elinkeinolle, matkailulle kaivostoiminta on poikkeuksetta iso riski ellei jopa kuolinisku. Kaivokset ovat aina konkreettinen riski luonnolle. Esim. Talvivaaran kaivosyhtiön lähijärveen on kerrostunut ajoittain pilaantunutta vettä, joka on suoraan peräisin kaivoksen jätevesistä. Uraanin louhinnan ympäristöhaitat ovat myös kiistattomat. Louhinta tuottaa suuret määrät radioaktiivista kivijätettä ja liejua.

Kansalaisjärjestöt informaation puolesta

Erilaiset kansalaisjärjestöt ovat jo vuosia kampanjoineet louhinnan ongelmista.
Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan yksi suurimmista ongelmista on Suomen vanhentunut kaivoslaki. Suomessa on uraanikaivosvaltauksia Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa, Lapissa ja Kainuussa. Niistä voi syntyä ennen pitkään uraanikaivoksia. Uraanin hinnan noustessa köyhätkin esiintymät voidaan ennen pitkää ottaa käyttöön ellei ydinvoimasta luovuta.

Laki turvaamaan ihmistä ja luontoa

Työllisyys on luonnollisesti tärkeää. On kuitenkin silkkaa hulluutta tuhota alueen pääelinkeino, matkailu, ja matkailuun nojaavat palvelualan työpaikat hankkeilla jotka vaarantavat oleellisesti alueen pääelinkeinon ja asettuvat lisäksi ristiriitaan Euroopan ainoan alkuperäiskansan saamelaisten oikeuksien kanssa.

Oma valtiollinen kaivostoiminta olisi tietenkin parempi ratkaisu kuin maan luonnonvarojen myynti kansainväliselle suurpääomalle. Omistaminen ei kuitenkaan poistaisi kaivostoiminnan alueen pääelinkeinolle, luonnolle, alueen perinteiselle poronhoidolle ja alkuperäiskulttuurille aiheuttamaa häiriötä. Kaivostoiminnan laajentamishankkeet koskevat alueita, joilla matkailu on jo suuri tai suurimpia elinkeinoja. Matkailu työllistää jo nyt enemmän ja kaivostoiminta tietyissä tapauksissa (esim. uraanikaivokset Kuusamossa tai laajat avolouhokset Lapissa) heikentää matkailua enemmän kuin kaivos tuo työtä ja rahaa.

Suomen kaivoslakia tulee muuttaa niin, että ympäristönsuojelua ei voi alistaa yksipuolisesti nykyisen lain tapaan kaivostoiminnan kaupallisille intresseille ja alueen asukkaita tulee kuulla ja mm. alkuperäiskansojen edut tulee turvata.

Persut ratsastaa homoilla

2011-11-17T07:14:00.000-08:00

Herrat, Hakkarainen ja Oinonen jättävät tänä vuonna Suomen itsenäisyyspäivän juhlat väliin. Linnanjuhlat voi hyvin jättääkin väliin ja siltä osin symppaan ulos juhlakaapista mediavaloon tullutta homofobista persupariskuntaa ihan kympillä.

Palstatilaa

Tämä median homohumppa on ihan selvästi perussuomalaisten suunnittelema mediatemppu. Seksuaalivähemmistöjä syrjivä kansanedustajien manifestin sai hyvin palstatilaa. Mikä tahansa kansalaisjärjestö saa kampanjoida vuositolkulla ihmisoikeuksien puolesta saavuttaakseen yhtä paljon palstatilaa.

Väärä ratsu

Syrjähyppy linnanjuhlista on ihan kannatettava protesti mutta en pidä sen homoperspektiivistä. On raukkamaista ja halpaa lyödä vähemmistöjä ja muutenkin yhteiskunnassa heikompiosaisia. Perussuomalaisille heikomman lyöminen näyttää olevan hyvin käteen sopiva ja miehistä viriliteettiä vahvista työkalu.

Mediavaloon kriisikritiikillä

Linnanjuhlilla voisi ratsastaa ihan hyvin mediavaloon myös ilman homoja. Huvittavia seurapiirijuhlia ja sitä salaista boolia voisi boikotoida vaikka sen takia, että rahoitusmarkkinoita hallitsevat pankkiirit, kapitalisti -homot, -lesbot ja -heterot ja Euroopan unioni polkevat tasatahtia yhä räikeämmin itse demokratiaa ja työväen etuja. Tätä bisneshumppaa tanssitaan 6.12. linnassa ja siinä ei todellakaan kaikkien tarvitsisi mukana tanssia.

Medialle ja Tarjalle pitäisi kertoa, että nyt iljettää ihan kamalasti ja oikein kuvottaa se, että siellä linnassa tanssii kyseenalaista väkeä, isokenkäisiä, pankkiherroja, bisnesmiehiä, ja kaikenlaisia kansaa kurjistavia läpensä korruptoituneita poliitikkoja.

Tarja Halonen voisi kyllä myös provosoitua tässä vähemmistöjen asiassa ja oikeesti tanssia ensimmäisen tai viimeistään toisen tanssin vaikka Silvia Modigin kanssa.

Kansanedustajana Modig ollee paikalla ellei sitten ole ärsyyntynyt korruptoituneesta poliittisesta eliitistä – Ai niin, Silviahan on itse mukana hallituksessa ja siellä se siis tanssii nyt Silviakin.

Yhtä kaikki ja kuitenkin

Minun ja koko kansan presidenttini esittäisi viimeistään itsenäisyyden juhlapuheessa, että tämä hyvinvointivaltion haudalla tanssiminen saa kyllä nyt loppua! Velkakriisillä rikastumaan pyrkiviä pankkeja on otettava todelliseen demokraattiseen ohjaukseen ja yhteiskunnalliseen omistukseen. Julkisten menojen, peruspalvelujen leikkaaminen ja reaalipalkkoja alentaminen pitää kerta kaikkiaan lopettaa eikä jollain raamisopimuksella ratkaista todellakaan nykyistä kriisiä, vaan sillä itse asiassa vain pahennetaan itse kriisiä ja huononnetaan tasa-arvoa.

Nostalginen sukupuolisuuden tähti Helsingissä

2011-11-12T03:27:00.003-08:00

Sinisilmäsoulin androgyyni Boy George nousi tähtiin 80-luvulla. Näytttelijä ja tv-persoonallisuus Joan Rivers sanoi, että Englanti ei tarvinnutkaan enää mitään muuta lisää kuin yhden huonosti pukeutuvan ”queen:in. Eikö Boy Gerogesta sitten ollutkaan muuhun?

Boy Geroge esiintyi eilen Helsingissä. Meidän kulmilla ei juuri enää androgyniaa kummastella.

Suomen Perustuslaki ei kuitenkaan huomio tarpeeksi sukupuolen käsitettä. Miksi meidän perustuslaki ei kata sukupuolen moninaisuutta? Pitääkö Boy George pyytää seruaavaan lain käsittelyyn alustamaan vaikka legenraarisella biisillään ”Do You really want to hurt me”?

Seksuaalinen suuntautuminen tulee lisätä perustuslain yhdenvertaisuuspykälään sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan ja vammaisuuden rinnalle.

Yhdenvertaisuuslaista esitys tällä vaalikaudella

Tuntuu siltä, että yhdenvertaisuuslain muuttaminen etenee tarkoituksenmukaisen hitaasti. Koko hanketta valmisteltiin ensi vaiheessa oikeusministeriön 25.1.2007 asettamassa yhdenvertaisuustoimikunnassa sekä sitä avustaneissa jaostoissa. Toimikunta sai sitten työnsä valmiiksi joulukuussa 2009. Uudistuksen valmistelun sanotaan jatkuvan oikeusministeriössä.

Vähemmistöjen oikeuksia on parannettava ja perustuslakia on syyä uudistaa, jotta se täyttäisi nykyistä paremmin perustuslain 6 §:n sisältämän yhdenmukaisen ja laaja-alaisen syrjintäkiellon asettamat vaatimukset.

Kataisen hallituksen ohjelman 22.6.2011 mukaan hallitus valmistelee yhteistyössä työmarkkinaosapuolten ja kansalaisjärjestöjen kanssa eduskunnalle annettavaksi ehdotuksen uudeksi yhdenvertaisuuslainsäädännöksi. Seta on tehnyt ansiokkaan lausunnon (http://www.seta.fi/index.php?k=17368) yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistamista koskevan toimikunnan mietinnöstä. Hallituksen ohjelman mukaan työ- ja elinkeinoministeriö selvittelee ja valmistelee yhdenvertaisuutta ja työelämän sääntelyä koskevat muutokset.

Hallituksen esitys on luvattu antaa menossa olevalla vaalikaudella 2011-2014.

Taidetta ja politiikkaa

Boy Gergen kaltaisella homoikonillakin on oma tärkeä merkitys vähemmistöjen oikeuksien esille nostamisessa. Uusromanttisen musiikkisuunnan autenttinen ääni BG on puhunut myös kolmannen maailman puolesta ja osallistunut useasti erilaisiin hyväntekeväisyys tapahtumiin ja konsertteihin. Minä näen tähdessä myös poliittisen vaikuttajan ja uskon perinteisen politiikan tekemisen lisäksi myös taiteen vaikuttavaan voimaan.

Oikeus eettisesti oikeaan

2011-11-07T21:44:00.000-08:00

En ole viime aikona ollut usein samaa mieltä pappien kanssa.
Saattelin pari viikkoa sitten lauantaina kasvatti-isäni hautaan. Siunaustilaisuudessa
naispappi sanoi isäni olleen epäitsekäs ja hyvä ihminen.

Isä oli papin sanojen mukaan auttanut vieraita silloin kun oli tarvetta. Nuo sanat oli
kohdistettu minuun, vieraaseen ja sittemmin adoptiolapseen. Olin papin kanssa samaa mieltä.

Yhdenvertaisuuden sietämätön hitaus

Tunsin ahdistusta siitä, miten hitaasti yhteiskunnassa ihmisten yhdenvertaisuus etenee. Sain itse kasvaa oikeudenmukaisuutta elämän johtotähtenä pitävien vanhempien ottopoikana. Isälläni ja äidilläni oli mahdollisuus epäitsekkyyteen ja heidän oikeana pitämiin eettisiin suuriin tekoihin kuten adoptioon.

Koen suurta vääryyttä, että minä ja mieheni emme voi adotiovanhempieni tapaan luontevasti kantaa laajempaa yhteiskunnallista vastuuta heikompiosaisista.

ÄLÄMÖLÖÄ MONIKULTTUURISUUDESTA

2011-10-29T22:41:00.000-07:00

Vasemmalta nuorionohjaaja Eeva-Helena Inomaa ja näyttelijät Kaisla Löyttyjärvi, Arja Pekurinen ja Anneli Sauli. Kuva JP Väisänen

Taiteilijakoti Lallukan Maria-salin seinät notkuvat muotokuvia suomalaisista tunnetuista taiteilijoista. PANDILAISET yhtä lailla tunnetut näyttelijät Anneli Sauli ja Arja Pekurinen tarkastelivat seiniä ja tervehtivät kilpaa siellä olleita tuttuja. Oltiin avamassa taiteilijoiden rauhan järjestön PANDIN ÄLÄMÖLÖÄ, seminaaria monikulttuurisen Suomen haasteista.

Keskustelua avasivat näyttelijä Kaisla Löyttyjärvi, nuorisonohjaaja Eeva-Helena Inomaa ja käsitetaiteilija JP Väisänen (minä).

Konkreettisia kenttäkokemuksia

Eeva-Helena Inomaa on töissä Espoon kaupungin nuorisotoimessa. Inomaa avasi keskustelua omien kenttäkokemusten kautta porukoita provosoiden. Inomaa toi keskusteluun konkreettisia, henkilökohtaisia ja yksittäisiä kulttuurien törmäyksiä.

”Somalipoika otta juoksutaksin eli jättää taksikuskin odottamaan pankkiautomaatille lähtenyttä asiakasta joka ei koskaan palaa”, ”Nuoret musta miehet huorittelivat ja odottivat leirin naisten tekevän kaiken työn” ”Suomalaiset hakkasivat somalimiehen verille”

Yhteinen puukko

Inomaa sai aikaan kiivasta keskustelua. Eihän yhden leirin osallistujien tavoista voi tietenkään syyttää kaikkia somaleja. Inomaa ei alustuksessaan syyttänytkään ketään vaan otti tilaisuudessa haasteellisen rooli tuoda maahanmuutajien yhdenvertaisuuden samanlaisina typeryyksiin ja rikoksiin osallistuvina ihmisinä kuin valtaväestökin. Joku olisi voinut sanoa, että yhdenvertaisuutta olisi voinut hakea jostain rakentavammasta suunnasta kuin siitä, miten puukon käyttö on sujuvasti siirtynyt valtakulttuurista myös suomalaisten maahanmuuttajavähemmistöjen työvälineeksi.

Eeva-Helena Inomaa peräänkuulutti presidentti Martti Ahtisaarta radikaalimmin erilaisten kulttuurien kohtaamista. Ahtisaarihan on kehottanut suomalaisia kutsumaan maahanmuuttajia kahville. Inomaan alustuksesta jäi sellainen tunne, että meitä kehoitettiin reilusti törmäämään erilaisiin kulttuureihin. Inomaan mielestä kulttuurien törmäykset mahdollistavat ensimmäisen askeleen vuoropuheluun. "Se, että naapurissa asuu somaliperhe ei ilman naapurien välistä kommunikointia tee kenestäkään asinatuntijaa mistään kulttuurista" sanoo Inomaa ja yhtyy keskustelussa esitettyyn väitteeseen, että Suomessa on vakava yhteisöllisyyden kriisi.

Liian musta tai liian valkea

Näyttelijä Kaisla Löyttyjärvi kysyi omassa avauksessaan ”Olenko sittenkin liian valkea steppaamaan?” Löyttyjärvi on syntynyt Suomessa mutta sukua on myös Kamerunissa. ”Vaihto-oppilaaksi piti päästä mustaan perheeseen ja löysin itseni Alabamasta” kertoo Löyttyjärvi ja lisää vielä, että jos ”Suomessa olin liian musta niin Yhdyvaltojen Alabamassa en sitten ollut riittävän musta. Alabamassa törmäsin myös rasistisiin lomakkesiin, jossa minun oli vastattava kysymyksiin olenko musta, valkea vai keltainen”

Löyttyjärvi on sittemmin tullut tunnetuksi Kotikadun ”Pirkkona”. TV-työ oli juuri teatterikolusta valmustuneelle merkittävä asia. ”Ei minulle soiteltu maakuntateatterista niin kuin muille vastavalmistuneille kurssikaverielle” todistaa enkä suomen tunnetuin musta näyttelijä. ”On meitä muitakin. Henry Hanikka on varmaan "se ensimmäinen" joka on saanut oikein näyttelijäkoulutuksenkin” sanoo Löyttyjärvi.

Sovinnaisuuden sietämättömyys

Paikalla olleet teatterialan konkarit syttyivät keskustelun erilaisuudesta. Näyttelijä Anneli Sauli kertoi myös miten vaikaa hänen on pitkän uransa aikan ollut joskus työllistyä. ”Puolimustalaisuus ja poliittiset kantani eivät ole aina miellyttäneet kaikkia ja rooleja on jäänyt saamatta”.

Oikeus omaan tahtoon

Kaisla Löyttyjärvi kertoo juuri kesällä kieltäytyneensä hänelle tarjotusta TV-sarjan roolista jossa hänen olisi pitänyt näytellä lähihoitajaa. ”En kertakaikkiaan voinut ottaa sitä roolia vastaan. Olin juuri kertonut maahanmuuttajanuorille, että teidän ei tarvitse ottaa vastaan valtakulttuurin teille tarjoamaa roolia bussikuskeina, lähihoitajina ja siivoojina ja että teillä voi olla ihan omia suunnitelmia erilaisista ammateista.”

Köyhyys ja monikulttuurisuus

Suomessa ja eittämättä laajemminkin monikulttuurisuuden haasteet käyvät käsikädessä hyvinvoinnin kanssa. Suomalaisessa kulttuurissa köyhyyteen suhtaudutaan häpeällä. Ei ole ollenkaan selvää, että muissa kulttuureissa suhde työttömyyteen, köyhyyteen ja avun tarpeeseen olisi sama itsensä syyllistäminen kuin mikä tuntuu kasvaneen osaksi nykyistä suomalaisuutta.

Uskonto, markkinatalous ja oikeistopoliitikot ovat onnistunut Suomessa syyllistämään tavallisen työtä tekevän kansan. Nykyiset eurokriisit ja demokratian kriisi ei mitenkään ole tavallisten kadun tallaajien tai maahanmuuttajien syytä vaikka sen laskua tarjotaankin meille maksettavaksi.

Valtionyhtiöiden optioita nostavat bisnesmiehet, pankkiirit ja pörssipelurit eivät varmasti ole harmissaan, jos valtiot maksaisivat verorahoistaan heidän keinottelunsa laskut. Ruohonjuuurella asiat konkretisoituvat kilpailuksi peruspalveluista, ihmisoikeuksista ja oikeudesta työhön ja toimeentuloon.

Kaikille yhtäläinen, syntyperästä riippumaton oikeus osallistua yhteiskunnallisen hyvinvoinnin rakentamiseen omalla työllä ja jokaisen erityisosaamisella on paras lähtökohta monikulttuurista ja yhdevertaista yhteiskuntaa rakennettaessa. Todellista demokratiaa ja parempaaa yhteiskuntaa rakenntetaan vain pitkäjänteiselle yhteistyöllä, ihmisten osallisuuden ja osallistumisen kautta.

PAND monikulttuurisuuden ja maahanmuuttajataitelijoiden puolesta

Esitin omassa alustuksessani PAND Taiteilijat rauhan puolesta järjestön aloitteita monikulttuurisen Suomen edistämiseksi. Tehtävä oli helppo, koska järjestön vuosikokous 29.10.2011 oli juuri päättänyt asettaa monikulttuurisuuden ja maahanmuuttajataiteilijoiden yhteiskunnallisen aseman vuoden 2012 toiminnan päänimittäjiksi.

Lisää rahaa monikulttuuriseen työhön!

PAND on kannustanut hallitusta jatkamaan vuodesta 2004 alkanutta kasvusuhdanteista monikulttuurisuuteen budjetoimista. Vuonna 2011 valtio on myöntänyt Opetusministeriön kautta 650 000 € yhteisöjen monikulttuurisuutta edistäviin ja rasismin vastaisiin hankkeisiin. Pand on esittänyt ensi vuodelle tämän määrärahan loogista nostamista 900 000 €:n.

Maahanmuuttajataiteilijat esiin!

Maahanmuuttajataiteilijat voivat Suomessa hakea kaikkia taiteilijoille tarkoitettuja apurahoja. Suomessa ole mitään pelkästään maahanmuuttajataiteilijoille korvamerkittyjä rahoja. PAND ei ole tälläistä myöskään ehdottanut.

Taiteilijoiden rauhanjärjestö on selvittänyt Taiteen keskustoimikunnan kautta haettavan taiteilijoille tarkoitetun monikulttuurisuuteen suunnatun apurahan taustoja ja kriteerejä. Tätä muutaman vuoden olemassa ollutta ”maahanmuuttajien” 100 000 apurahaa on jopa esitetty lopetettavaksi sen takia, että se edistäisi jonkinlaista väärää syrjintää ja että se pitäisi siksi lisätä yleisiin taiteilijoille tarkoitettuihin apurahoihin. Esitys on tarpeeton koska jo nyt tätä 100 000 rahaa voivat hakea kaikki perussuomalaiset taiteilijat jos hakemuksen perusteina oleva taiteellinen työ käsittelee monikulttuurisuutta. Vastaavaa sisällöllistä krieteeriä ei ole asetettu maahanmuuttajataiteilijoille. Lisäksi saamelaiset taiteilijat voivat hakea tätä erikoista 100 000 apurahaa.

PAND on pitänyt merkittävänä, että tätä sadantonnin rahaa ei lopeteta koska se on ja tulevaisuudessa voisi olla entistä useammalle maahanmuuttajataiteilijalle ensimmäinen ovi saada tukea omalle taiteelliselle työlle. Nyt ko. apurahan hakijoista vain 4 % on kielitaustaltaan muista kuin suomen- tai ruotsinkielisiä. Älämölö-seminaarissa nousi tarve selvittää tarkemmin mikä estää maahanuuttajataiteilijoiden hakemasta tätä apurahaa ja katsoa mitä järjestö voisi tehdä asian korjaamiseksi.

Suomessa on autoritäärinen järjestelmä, jossa esimerkiksi muualla maailmassa käyty taidekoulu ei usein riitä perusteluksi päästä mukaan oman taiteenlajin järjestöihin. Eräänlaisena poikkeusaikojen ja kriisitilanteen apurahan perustein PAND on esittänyt hallitukselle että maahanmuuttaja taiteilijoiden 100 000 tuplattaisiin vuodelle 2012.

Haaste osallistua ala-arvoiseen keskusteluun

PANDIn syyskokouksen julkilausumassa haastetaan kaikki taiteilijat ja koko kulttuurityöntekijöiden laaja kenttä vastaamaan kaikkiin ala-arvoisltakin tuntuviin rasistisiin avauksiin. Julkilausuman henki on se, että suomalainen oikeistopopulismi ja rasimi eivät poistu jättämällä halventavat kommentit huomiomatta ikään kuin omaan arvoonsa.

Ihan ilman mitään järkeä oleviin älämölöihin ja letkautuksiin perustuviin avauksiin pitää PANDIN mielestä osallistua koska muuten rasisitista sammakoista tulee yleinen hyväksytty tapa jota ei voi eikä saa hyväksyä.

PAND Taiteilijat rauhan puolesta syyskokous 29.10.2011

”Meitä on moneksi – monikulttuurisuus ja maahanmuuttajataiteilijat esiin!”

Pand taiteilijat rauhan puolesta ry syntyi vastustamaan ydinaseita ja mustavalkoista maailmaa 80-luvulla. Muusikko Harry Belafonte innosti suomalaiset rauhan taiteilijat perustamaan PANDIN vuonna 83. Tänään taiteilijoiden ja kulttuurityöntekijöiden rauhanjärjestön tehtävä on sen perustamista laajempi.

Pandin syyskokous on tänään linjannut tulevan vuoden toimintaa ja halunnut korostaa kaikessa toiminnassa monikulttuurisuuden ja maahanmuuttajataiteilijoiden osallistumisen merkitystä.

Suomalainen oikeistopopulismi ja rasismi eivät poistu jättämällä halventavat kommentit huomioimatta.

PAND taiteilijat rauhan puolesta syyskokous vetoaa kaikkiin intelektuaaleihin, toimittajiin, kuvantekijöihin, kirjailijoihin, esittäviin taiteilijoihin, muusikoihin, säveltäjiin, sanottajiin ja kaikkiin kulttuurityöntekijöihin koko taiteen kentän ja kulttuurityön kaikessa laajuudessa, että rasismiin puututtaisiin heti paikalla eikä enää ajateltaisi että jos rasistinen puhuja esiintyy niin olemattomin varustein, ettei sellaiseen mukaan meneminen olisi tarpeellista. Viimeaikojen yhteiskunnallinen kehitys on osoittanut ettei meillä ole varaa ”jättää sikseen” yhtään rasistista ja muukalaisvihamielistä tyhmääkään kommenttia.

PAND taiteilijat rauhan puolesta ry:n syyskokous haluaa erityisesti nostaa esille monikulttuuriseen työhön budjetoitavat resurssit.

Vuodesta 2004 alkanutta loogista ja rakentavaa monikulttuurisuustyön rahoitusta tulee jatkaa. Samoin maahanmuuttajataiteilijoiden apurahoihin on nyt saatava johdonmukainen ja odotettu korotus.

Pand esittää monikulttuurisuuden tukemiseen ja rasismin vastaiseen työhön suunnattujen varojen korottamista 650 000 eurosta 900 000 euroon mikä olisi looginen ja odotettava korotus.

Lisäksi Pand taiteilijat rauhan puolesta esittää yksityishenkilöille kuten maahanmuuttajataiteilijoille suunnatun 100 000 euron määrärahaa korotettavaksi 200 000.

Pand pitää sietämättömänä ajatusta, että tilanteessa jossa rasismi ja oikeistopopulismi nostaa päätään täällä kotona ja Euroopassa hallitus suunnittelee leikkauksia opetus, - kulttuuri ja sivistys-sektorille.

PAND vastustaa esitettyjä leikkauksia ja esittää puolestaan hallitukselle, että se luopuu esitetyistä leikkauksista ja siirtää 1,5, miljardia euroa lisää sivistykseen, koulutukseen ja kulttuuriin. Pand esittää 1,5 miljardin määrärajoja siirrettäväksi puolustusvoimille suunnitelluista määrärahojen korotuksista.

Yhtenäisyys tekee meistä suuria

2011-06-08T07:54:00.001-07:00

JP ja Rigoberta Menchu Sao Paolo foorumissa 2011

Vasemmistovoimien ja -puolueiden yhteinen kokous ”Sao Paolo foorumi” järjestettiin 17.–20.5. Nicaraguan pääkaupungissa Managuassa. Nicaraguan viestintäministeri ja presidentti Daniel Ortegan puoliso, runoilija Rosario Murillo sanoi että ”Nicaragua on tyytyväinen voidessa isännöidä 21 maan, 48 vasemmistopuolueen ja 640 osallistujan kokousta, koska yhtenäisyys tekee vasemmistovoimista suuria ja voimakkaita taistelussa kapitalismin ja neoliberalismin imperialistista politiikka ja hävitystä vastaan”

Koko vasemmisto yhdessä

Guatemalassa intiaanikansojen oikeuksien taisteluista ja Nobelin rauhan palkinnosta tunnetuksi tullut Rigoberta Menchu osallistui Sao Paolon foorumiin yhtenä odotetuimpana vieraana. Menchu on juuri myös asetettu laajan vasemmistolaisen yhteisrintaman ”Frente Amplion” presidenttiehdokkaaksi.
”Guatemalan vasemmisto on yhdistynyt koska meillä on sama unelma kaikkien kansojen itsemääräämisoikeudesta ja taistelusta vapaudesta” toteaa Menchu ja kuvailee kapitalismin aikaansaaneen hirvittävän henkisen ja taloudellisen rappiotilan Guatemalassa ja koko maailmassa. ”Ei ole sattumaa eikä mikään ihme, että vasemmistolla on nyt historiallinen rooli kapitalismin vastaisessa taistelussa” sanoo Menchu

Naisten, vähemmistöjen ja nuorten vasemmisto

Menchu vetää syvään henkeä ja toteaa olevansa hyvin tietoinen siitä, ettei Suomi ole vieläkään ratifioinut kansainvälistä ILO 169 sopimusta, jolla pohjoisessa turvattaisiin Euroopan ainoan alkuperäiskansan kulttuuri ja saamelaisten itsemääräämisoikeudet.” Jos en olisi keskellä vasta alkanutta presidentinvaalikampanjaa lähtisin kanssasi sinne pohjoiseen kampanjoimaan vähemmistöjen oikeuksista” sanoo Menchu ja kannustaa jatkamaan taistelua ja kutsumaan mukaan toimintaan enemmän naisia, vähemmistöjä ja nuoria.

JP Väisänen osallistui Sao Paolo foorumiin Euroopan vasemmiston delegaatiossa. Foorumi ja Euroopan vasemmisto sopivat kokouksen aikana kahdenvälisestä yhteistyöohjelmasta.

Vapaat radikaalit ja avustus aktivistit

2011-04-04T04:23:00.001-07:00

Kansalaisliikkeillä ja kansalaisjärjestöillä on eroa. Liikkeet syntyvät nopeasta tarpeesta reagoida eikä niillä välttämättä ole koskaan samanlaista byrokratiaa kuin kansalaisjärjestöillä. Se, että kansalaisliikkeet eivät ole tilivelvollisia rahoittajilleen saattaa tehdä niistä järjestöjä merkittävimpiä aloitteen tekijöitä. Suomen 10. sosiaalifoorumissa esitettiin kysymys mihin kansalaisjärjestöjä tarvitaan.
Keskustelussa olivat mukana järjestösihteeri Hanna Piirainen Vailla vakituista asuntoa ry:stä, siivooja-aktivisti Kirsti Kangas Oikeutta siivoojille liikkeestä ja minä taiteilijoiden rauhanjärjestön PAND:in puheenjohtajana.

Keskustelussa puhuttiin valtion ja yksityisen sektorin rahoittajan roolista ja kansalaisjärjestöjen riippumattomuudesta. Hanna Piirainen väitti, että tulevaisuudessa tullaan näkemään enemmän yksityisen sektorin rahoittamaa kansalaisjärjestötoimintaa. Itse peräänkuulutin radikaalia rahaa, keskustelua osallistuvasta demokratiasta ja ihmisten vaikutusmahdollisuuksista omiin asioihinsa.

Radikaalin rahan hankkeet?

Väitän, että jos vain jäämme odottamaan yksityisen sektorin heräämistä kansalaisyhteiskunnan ja osallistuvan demokratian kehittämisessä saamme odottaa lottovoiton kaltaista ihmettä. Oikeisto politiikka hakee koko ajan vastausta erilaisten palvelujen tuottamiseen yksityiseltä sektorilta. On väärää politiikkaa siirtää yhteiskuntavastuuta kansalaisjärjestöjen tehtäväksi. Esimerkiksi kansalaisjärjestöjen tiukempi kytkeminen peruspalvelujen tuottajiksi lopettaisi myös kansalaisten mahdollisuuden aitoon moniäänisen ja radikaalin yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja tekisi vapaaehtoistyöstä vain uuden bisneksen markkinoille.

Järjestöt ottavat kantaa ja herättävät keskustelua

Sosiaalifoorumin keskustelussa viitattiin kansalaisjärjestöjen hampaattomuuteen tai velttouteen ja syyksi esitettiin aktivistien joka suuntaan kumartelua. Väitin, että taiteilijoiden rauhanjärjestössä on naurettu koko ajatukselle rahoittajien kumartelusta. Olemme ottaneet reilusti kantaa hallituksen päätöksiä vastaan. Kritisoimme viime vuoden 2011 budjetin asemäärärahojen kasvattamista. Otimme kielteisen kannan Afganistanin sotaan osallistumisesta. Toisaalta tosi asia on myös se, että järjestön valtionapu on viime vuosina laskenut. Uskon, että avustus nousee sisällöllisellä toiminnalla ja asiallisella vaikuttamisella. Toisaalta mieleen tulee kyllä ajatus performanssista jossa kansalaisjärjestöt kävisivät kumartamassa ministerille. Teoksessa järjestöt itse päättäisivät kumartamisen suunnan.
Kirsti Kangas piti omaa aktivismiaan sosiaalisen tilauksen tuomana itsestäänselvyytenä. ”Siivoojien tilanne suomalaisilla työmarkkinoilla on niin huono, ettei ole voinut olla hiljaa”, sanoo Kirsti. Taiteilijoiden PAND on syntynyt kylmän sodan aikana vastustamaan ydinaseita. VVA:n moni tuntee asunnottomien yön tapahtumista.

Konkreettisia parannuksia

Kun piti listata tulevaisuuden parannuksia ja haasteita esitin viisi vaatimusta, joilla kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiä pitää parantaa;

1. Helsinkiin pitää saada kansalaisjärjestöille oma toimintakeskus, jossa voi maksutta kokoustaa, järjestää debattia, näyttää miltä se oma kulttuuri oikein näyttää ja tulla myös muiden järjestöjen kanssa tutuiksi
2. Järjestöille ja kansalaisliikkeiden vapaille radikaaleille pitää suunnata varoja tiedottamiseen, lehtien ja omien medioiden tuottamiseen
3. Kirjasto ”Kympin” kaikille avoimen ja maksuttoman ”STAGEN” kaltaista julkisten keskustelujen- toimintaa tulee monistaa ja järjestää erilaisissa valtion ja kaupungin hallinnoimissa tiloissa
4. Rauhanjärjestöjen valtionavustuksista tulee tehdä useampivuotisia päätöksiä. Nykyinen tilanne on varsinkin pienille järjestöille sietämätöntä kun ei ole mahdollista suunnitella yhtään suurempia hankkeita.
5. Helsinkiin pitää pystyttää ei-kaupallisille tapahtumille joka kaupungin osaan omia tarpeeksi näkyviä ja asiallisia mainospaikkoja.

Sparka penningeliten!

2011-03-16T00:50:00.001-07:00

Finlands kommunistika parti, Centralkommién – 16.03.2011

Finlands kommunistiska partis valprogram för riksdagsvalet 2011:

Riksdagen behöver nya, obesudlade krafter. Alla nuvarande riksdagspartier har i tur och ordning – i regeringsställning såväl som i många kommuner – svikit sina vallöften. Även nu förbereds nya nedskärningslistor direkt efter valet. Samtidigt som miljarderna nog räcker till bankstöd så reduceras låginkomsttagarnas redan knappa tillvaro ytterligare.
Kom med och utveckla motstånd och alternativ. Rösta mot bankherrarna och den korrumperade eliten. Kräv en rejäl vänstersväng!

Spekulanterna bör betala sin kris själva

Runtom i Europa har människor gjort uppror mot de nationella regeringarnas och Europeiska unionens ledares ansatser att ge låg- och medelinkomsttagarna i uppgift att betala fakturorna för kapitalismens kris. Vi är en del av denna medborgerliga aktivism, en del av Europeiska vänsterpartiet och en del av den internationella rörelsen för människornas frigörelse från exploatering, från kapitalets makt samt från den otrygghet som dessa förknippas med.

Det är hög tid att sätta pli på bankherrarna och kräva att också börsspelarna betalar sina räkningar själva. Beskattningen av kapitalinkomster, höginkomsttagare och storföretag måste skärpas. Även börshandeln och finansmarknaderna bör beskattas. I stället för de indirekta och kommunala skatterna, som är den tyngsta bördan för låginkomsttagarna, bör beskattningen riktas enligt betalningsförmåga. Alla inkomster bör beskattas progressivt.

Stopp för nedskärningar och privatiseringar

Finlands bruttonationalprodukt är nästan hälften större än för tio år sedan. Likväl pressar de makthavande partierna fram försvagningar av den offentliga servicen, sysselsättningen, pensionerna och den övriga grundtryggheten. Finlands Näringsliv (EK) och högern önskar göra den offentliga servicen till en handelsvara.

Vård och omsorg är grundrättigheter som tillhör alla. Konkurrensutsättningar och privatiseringar på dessa områden måste därför hejdas. Lagstadgad service bör huvudsakligen anordnas i kommunal regi och som närservice. Hit kan mer pengar styras genom en höjning av kommunernas statsandelar samt genom att ge kommunerna rätt att uppbära kapitalskatt.

En lag om äldreservice, som garanterar en anständig vård och tillsyn, bör stiftas.

För att trygga vars och ens tillgång till vård måste den offentliga hälsovårdens finansiering och personalstyrka ökas. För hälsovårds- och socialtjänsterna bör ett enhetligt avgiftstak instiftas. Bashälsovården bör vara avgiftsfri.

Grundskolan skall utvecklas som en enhetlig och jämlik skolform. Också yrkes- och universitetsutbildningen bör vara avgiftsfri. Gruppstorlekarna inom barndagvården bör minskas. Kunskap, informationsnät, konst och kultur är något som tillhör alla.
En grundtrygghet på 900 euro och 1 500 euro i minimilön

Regeringens politik har redan en längre tid präglats av en medveten ökning av inkomstskillnaderna och av en likgiltighet för de mindre bemedlades situation. Omkring 700 000 finländare tvingas sega sig fram under EU:s fattigdomsgräns. Speciellt barnfamiljernas fattigdom har ökat. Även bland låginkomsttagarna har gruppen av fattiga vuxit.

Grundtryggheten bör höjas till 900 euro i månaden. Detta innebär att arbetslöshetsskyddets grunddagpenning, arbetsmarknadsstödet, låga pensioner, studiepenningen, utkomststödets grunddel, rehabiliteringspenningen, de lägsta sjukdagpenningarna samt likaså de lägsta moderskaps-, faderskaps- och föräldrapenningarna höjs kännbart och utbetalas från en och samma lucka vid FPA. Pensionerna får inte nedskäras och pensionsåldern bör inte höjas. Grundtryggheten bör knytas till index och arbetspensionernas brutna index korrigeras.

En lagstadgad minimilön på 1 500 i månaden måste införas. Den beskattningsbara inkomstens nedre gräns bör samtidigt höjas till 1 100 euro i månaden.

En ny inkomstfördelning och en kortare arbetstid

Hundratusentals människor i Finland saknar arbete, samtidigt som andra dignar under ökande arbetsbörda. Nya anställningsförhållanden är allt oftare endast snuttjobb. Arbetsgivarna underminerar arbetstagarnas avtalsskydd, förstärker utsugningen och exploaterar billig arbetskraft. En allt större del av arbetets frukter delas ut i dividend åt aktieägarna.

Inkomstfördelningen mellan arbete och kapital måste förändras till arbetstagarnas fördel. Arbete och inkomst bör omfördelas genom en förkortning av arbetstiden med bibehållen lön. Speciellt de kvinnodominerade branschernas låga löner måste höjas. Snuttanställningar och arbetskraftshyrning av omotiverad karaktär, liksom även kedjekopplade underleverantörsavtal, bör förbjudas i lag. Principen om lika lön för lika arbete inom samma land måste efterföljas.

Med statens och kommunernas investeringar kan ytterligare arbetsplatser skapas såväl inom industrin som inom service, miljöskydd, kollektivtrafik och andra allmännyttiga funktioner.

Ökningen av boendekostnaderna måste stoppas genom hyresreglering, ett nytt arava-system samt genom egen byggnadsverksamhet i kommunerna. Staten och kommunerna bör grantera vars och ens rätt till en bostad.

Klimatåtgärder, nu!

Det har pratats mycket om behovet av att minska klimatutsläppen. Åtgärderna har dock varit försiktiga. Även om det vore hög tid att skrida från ord till handling har Finlands regering tillhört bromsklossarna bland EU-länderna. Trots att De gröna är med i regeringen fokuserar energipolitiken i första hand på kärnkraft samtidigt som kollektivtrafiken försvagas och resurserna för miljöskyddet nedskärs.

En klimatlag bör stiftas. Enligt denna minskas utsläppen fram till år 2020 med 40 procent jämfört med 1990 års nivå samtidigt som en kolneutral energiekonomi eftersträvas. Nej till kärnkraft och uranbrott – ja till energisparande och förnybara energikällor. Kollektivtrafiken måste fås i skick och dess biljettpriser reduceras. Miljöns mångfald bör skyddas och ekologiskt hållbara produktions- och konsumtionssätt främjas.

Ett alternativ till en kapitulation inför EU:s diktat

EU:s Lissabonfördrag och den nyliberala politiken leder till att människor och natur underkastas marknadens vinststrävan. Kapitalrörelsernas frihet har bidragit till att utvecklingen underordnats finansmarknaderna och samtidigt lett från en kris till en annan. EU-ledarnas svar på eurons kris – en nedskärning av de offentliga utgifterna och en av EU-kommissionen förestådd kontroll av de nationella budgetarna – endast förvärrar de aktuella kriserna.

Finlands och Europas utveckling måste frigöras från finanskapitalets herravälde och från EU:s diktat. I stället för idelig konkurrens och social dumpning vill vi bygga ett annorlunda Europa, baserat på samarbete och solidaritet. Om EU:s grundfördrag bör man folkomrösta.

Finlands samarbete med Ryssland bör utvecklas och får inte skötas från Bryssel. Relationerna till utvecklingsländerna bör anordnas rättrådigt och med beaktande av u-ländernas egna behov, mänskliga rättigheter och rätt till egna naturresurser.

Trupperna ut ur Afghanistan, nej till Nato

Alla nuvarande riksdagspartier var med och skickade finländska trupper till kriget i Afghanistan – ett krig som inte medfört fred utan i stället en allt större förödelse. Finland har bundits till Nato genom vapenanskaffningar för miljarder samt genom EU:s militära verksamhet.

Fred och säkerhet byggs inte med vapen, utan med samarbete. De finländska trupperna måste dras bort ur kriget i Afghanistan. Finland bör även lösgöra sig från Nato-partnerskapet. Vi vill återvända till fredspolitikens och den militära alliansfrihetens väg. Vapenutgifterna måste reduceras.

Från penningvälde till folkvälde

De politiska besluten har fattats inom en liten krets, utan att medborgarnas åsikter beaktats och genom att negligera alternativ. Genom valfinansieringen har affärsmännen och storföretagen kunnat köpa sig kärkomna beslutsfattare.

De arbetande och mindre bemedlade människornas röst måste stärkas i beslutsfattandet. Deltagardemokrati bör utvecklas genom att införa närdemokrati, regionfullmäktigen, folkomröstningar och medborgarinitiativ. Demokratin måste också utsträckas till ekonomins område, bland annat genom att överföra bankerna och de monetära finansinstituten i samhällelig ägo och genom att underkasta dessa demokratisk styrning. Ingen får diskrimineras på grund av nationalitet, språk, övertygelse eller någon annan orsak.

Rösta in ett hederligt vänsteralternativ i riksdagen – Finlands kommunistiska parti.

Red Card for the Money Elite!

2011-03-15T02:57:00.000-07:00

The Communist Party of Finland, Central Committee – 15.03.2011

The parliament needs new, unspoiled forces.

All the parties which are currently in parliament have in turn betrayed the promises given to the electorate when they have been in government and in many municipal councils. Even now they are preparing lists of cuts to be effected immediately after the elections. There is sufficient money to support the banks with billions of Euros, but those with low incomes have to undergo further cuts.

Come and join in to develop resistance and alternatives.

With your vote express your opposition to the bankers and the corrupted elite. Demand a radical turn to the left.
Let the speculators pay for their own crisis

People across Europe have risen up against the attempts by governments and the European Union leaders to make the low- and middle-income people pay for the crisis of capitalism which is further exacerbated by the bank lords. We are part of this citizens’ movement, of the European Left and the international movement to free humankind from exploitation, from the power of capital and the insecurity inherent to it.

It's time to put the bank lords under control and to make the stock gamblers pay their bills themselves.

Tax on capital income, high incomes and large corporations must be tightened. Stock exchange trading and financial markets must be taxed. We must move from indirect levies and municipal taxes which heavily tax low-income towards a tax system in conformity with paying capacity and a progressive tax system for all incomes.
Stop cut in social spending and the privatization

Finland’s gross domestic product is nearly 50 percent bigger than ten years ago. However, the major political parties advocate measures to weaken public services, employment, pensions and other basic security provisions. The Confederation of Finnish Industries EK and right-wingers want to transform public services into commercial business.

Basic services are a fundamental right of everyone.

Their tendering and privatization must be stopped. Statutory services must as a general rule be organized as municipal services and proximity services. For that purpose more money must be raised by means of increased State contributions for the municipalities and taxing capital income.
An Act on Senior Citizens’ Services must be promulgated, which guarantees the right to proper care and treatment.

Funding for public health and personnel must be increased to guarantee access to care. A uniform payment ceiling must be enacted for health and social services. Primary health care should be free of charge.

Primary schools should be developed on the basis of uniformity and equity. Also, vocational and university education should be free of charge. The size of child day care groups must be reduced. Information, data networks, art and culture belong to everyone.

900 euro basic security and 1 500 Euro minimum wage

Government policy has since long been based on a conscious growing of income inequality and of increased indifference for the most deprived. Approximately 700 000 Finns are forced to live with an income under EU poverty line. In particular, poverty among families with children has increased. Also, the number of low-wage working poor has grown.

Basic security must be raised to 900 Euro per month. This means that the basic unemployment benefit, labour market support, small pensions, student allowance, basic income allowance, rehabilitation allowance as well as the lowest sickness, maternity, paternity and parental leave allowances must be raised substantially and be paid from a one-stop office at Kela (Finnish social insurance fund).

A monthly minimum wage of 1500 Euro must be enacted by law, and taxable income lowest threshold is to be raised to 1 100 Euro per month.
For a redistribution of income and shorter working hours

Hundred of thousand of persons in Finland are without a job whereas others are exhausted because of the ever increasing work load. The new employment relationships are more and more of a casual nature. Employers break the job security of their employees, keep pressing their employees and resort to cheap labour. Ever greater parts of the yield of labour are being distributed as dividends to shareholders.

The distribution of wealth between labour and capital must be reorganized to the advantage of the workers.

Work and income must be redistributed, through shortening of working time without reducing income level. Especially the salaries of low-payed female sectors must be raised. Resorting without good reasons to precarious forms of labour and to hired labour as well as the use of endless subcontracting chains must be prohibited by law. The practice of equal pay for equal work in one country must be guaranteed.

The State and the municipalities must invest into the creation of new jobs in the industry and service sector, in environment protection, public transport and other fields of general interests.

The rise in housing costs must be stopped by means of rent regulation, new state supported housing loans and municipality funded building of housing. The right to housing for everybody must be guaranteed by the State and the municipalities.
Climate measures are needed now

There has been a lot of talking on reduction of emissions into the atmosphere, but the deeds have been lagging behind the words. The government of Finland has been among those who have pulled the brakes inside the EU whenever there was a need to move from words to acts. Although the Greens participate in government, the energy policy is focusing mainly on nuclear energy, public transport is being weakened and resources for environmental protection are struck off.

Finland must enact a climate law reducing emissions by 40% by the year 2020 compared to the level of 1990 and Finland must embark upon a road towards carbon neutral energy. No to nuclear energy and to uranium mining – Yes to energy savings and renewable energy. Public transport must be developed and the price of tickets must be lowered. The bio-diversity of nature must be protected and ecologically sustainable production and consumption patterns must be promoted.
An Alternative to the EU Command

The EU Lisbon Treaty and the neoliberal policy subjugate the people and nature to the greed for profit of the market forces. Because of the free movement of capital the entire development is prisoner of financial markets which has taken us from crisis to crisis. The cuts in public spending as part of EU leaders’ response to the crisis of the Euro as well as the subjugating of national budgets to the control by the EU Commission only aggravate the crisis.

The development of Finland and Europe must be liberated from the power of financial capital and EU command.

Instead of the constant race for competitiveness and social dumping, a different Europe of cooperation and solidarity must be built. A referendum on the EU Treaty must be held.

Cooperation between Finland and Russia must be developed and cannot depend on orders from Brussels. Relations with developing countries must be developed on equitable basis respectful of their needs, human rights and their sovereignty over their natural resources.

Withdrawal of the troops from Afghanistan, no to NATO

All political parties of the outgoing parliament have approved the sending of Finnish troops in the Afghan war, that has not brought about peace but ever greater destruction. Finland has been tied to NATO through billions of arms purchases and EU military action.

Peace and security cannot be built with arms but through cooperation. The Finnish troops must be withdrawn from Afghanistan. Finland must be disengaged from NATO partnership. The peace policy and military non alignment must be restored. Armaments spending must be reduced.
From the power of money to the power of the people

Political decisions have been made in small circles, without listening to the citizens and disregarding alternative options. Business people and big corporations have used funding of electoral campaigns to purchase the decision-makers of their liking.

The voice of working and low-income people must be heard in the decision-making. Participative democracy must be developed, such as neighbourhood democracy, regional councils, referendums and citizen’s initiatives. Democracy must expand to reach the field of economics in transferring the banks and financial institutions under social ownership and democratic control. Nobody should be discriminated against on the basis of nationality, language, conviction or any other ground.

Vote for a genuine left wing alternative in parliament – Vote for the Communist Party of Finland!

EU komission bisnespolitiikka jyrää ihmisoikeudet

2011-03-02T01:23:00.000-08:00

Euroopan komissio äänesti juuri vuoden jatkoaikaa kansainvälisiä sopimuksia rikkovalle Marokon kalastussopimukselle.

Länsisaharalaisia ei kuultu asiassa. Miksi Suomi pidättäytyi äänestämistä? YK on ilmaissut selkeästi kantansa ja tuominnut Marokon harjoittaman Länsi-Saharan miehittämisen.

Mitä peliä Suomi nyt oikein pelaa kun se ei torju Markon miehityspolitiikkaa ja tee loppua laittomalle kalastussopimukselle? Ruotsi, Tanska ja Iso Britannia äänestivät kalastussopimusta vastaan. Miksi EU jatkaa laitonta sopimusta ja ylläpitää näin Afrikan viimeistä siirtomaata?

EU aikoo nyt vuoden jatkoaikana muuttaa Länsi-Saharan miehityksen bisnessopimukseksi, jossa ihmisoikeuksilla ei ole mitään merkitystä. Komission päätös vuoden jatkoajasta on osoitus täysin väärästä EU-politiikasta. Ihmisoikeudet jäävät nyt toiseksi. EU:n vapauden prinsiipit tarkoittavat nyt oikeutta tehdä bisnestä miehitetyn maan luonnonvaroilla.

Sopimus uuden eduskunnan käsittelyyn

Kalastussopimus ja sitä kautta Länsi-Saharan ihmisoikeudet tulevat ensi hallituskaudella uuden eduskunnan käsiteltäväksi. Kun asiaa käsitellään eduskunnassa on selvää, että Länsi-Saharan miehitykselle on nyt saatava loppu ja laitonta kalastussopimusta miehittäjävallan eli Marokon kanssa ei saa jatkaa. EU:n ei tule neuvotella Marokon kanssa kalastussopimuksesta, jotka koskevat Länsi-Saharan alueita.

Marokon tulee vetäytyä valloittamiltaan alueilta Länsi-Saharasta ja lopettaa heti länsisaharalaisiin kohdistuvan alistamisen, väkivallan ja joukkomurhat. Vasta sen jälkeen kun saharalaisten miehittämisestä on tehty loppu voivat neuvottelut EU:n kalastussopimuksesta Marokon kanssa alkaa.

On edistettävä YK:n yrityksiä ratkaista kiista, joka pitää länsisaharalaisia Afrikan viimeisen siirtomaan asukkaina. YK:n ponnistuksia kansanäänestyksen järjestämiseksi länsisaharalaisten keskuudessa on jatkettava, jotta vuosikymmeniä jatkunut, häpeällinen miehitysvalta saataisiin loppumaan.

EU:n on tunnustettava että miehitetyn alueen luonnonvarojen hyödyntäminen paikallisilta asukkailta kysymättä rikkoo räikeästi kansainvälistä oikeutta

ILO 169 ratifioitava!

2011-02-06T02:09:00.001-08:00

(kuva. Bolivian Evo Morales toi voimaa ja vastavirtaa suomalaiseen ympäristö- ja ihmisoikeuskampailuun)

Alkuperäiskulttuurien oikeudet turvattava!
Pian sata vuotta sitten vuonna1917 pohjoismaiden saamelaiset aloittivat poliittisen yhteistyön. Ensimmäisestä rajat ylittävästä saamelaiskokouksesta on siis aikaa mutta saamelaisten perusoikeudet eivät ole vieläkään kunnossa.

Saamelaisten pyrkimyksenä sata vuotta sitten oli ensisijaisesti säilyttää mahdollisuus perinteisiin elinkeinoihinsa. Tänään ei olla ihan samassa tilanteessa kuin sata vuotta sitten mutta saamelaisten alkuperäiskansoille kuuluvat oikeudet ovat edelleen häpeällisesti hoitamataa.

Suomi ei ole ratifioinut alkuperäiskansojen ILO 169 sopimusta.

YK:n ihmisoikeus neuvosto on antanut Suomelle toistuvia huomautuksia saamelaisten ihmisoikeuksien rikkomisesta. Viimeksi ratifionitiprosessin torppasi pääministeripuolue Keskusta.

Vetoan nyt saamelaisten kansallispäivänä 6.2. ministeri Kivinemeen ja Suomen keskustapuolueeseen, että se lopettaa alkuperäisväestön oikeuksien laiminlyömisen ja liittyy niiden edistyksen voimiin, jotka huomioivat alkuperäiskansoille oikeuden ylläpitää omaa kulttuuria, kieltä ja perinteisiä elinkeinoja

Virallinen Suomi on luvannut liittyä ILO sopimukseen jo vuodesta 1989. Jokainen hallitus vuoden 1990 jälkeen on kertonut ratifioivansa sopimuksen. Miksi sitä kutsutaan jos ei pidä sanojaan?

Länsi-Saharan itsenäisyys tulee tunnustaa ja talouspaketti EU:n ja Marokon välillä tulee torjua!

2010-10-02T09:54:00.000-07:00

Kuvassa Maryan Abdulkarim (vas) JP Väisänen ja Länsi-Saharan itsenäisyysliikkeen Polisarion Suomen edustaja Maima Mahmud.

Keskustelimme musliminaisten asemasta Kirjasto Kympissä. Muslimi naisista puhuttaessa esille nostetaan heti vaaralliset stereotypiat hunnun alla piileskelevästä alisteisesta ja sorretusta naisesta. Maima Mahmud aloitti kertomalla että hän on kaikkea sitä mitä länsimaat pelkäävät - muslimi, nainen ja afrikkalainen. "Suomessa olen tullut hyvin toimeen ihmisten kanssa mutta pukeutumiseni ja huivin käyttö on yleensä ensimmäinen hämmästyksen aihe", kertoo Maima Kirjasto kympin naispuheenvuorossaan.

Länsi-Saharassa ei ole Suomen kaltaista feminististä liikettä ja syyksi siihen Polisarion Maima kertoo Länsi-Saharassa naisilla olevan vahvan ja tasa-arvoisen asema. ”Erottuaan miehdestään Länsi-Saharassa musliminainen on täysin vapaa” vakuuttaa Maima jonka työ Polisarion edustajana Suomessa on poliittista vaikuttamista siihen, että Suomi tunnustaisi Länsi-Saharan valtion. Toisaalla Maima kortostaa myös Suomen roolia päättäjänä EU:ssa.

Suomen ei tulisi hyväksyä EU:n ja Marokkon välistä kauppapakettia koska Marokko on miehittänyt osan Länsi-Saharaa. Maima muistuttaa, että EU:n omissa kauppasuhteita koskevissä säännöissä kielletään kauppa toisia maita alistavien ja miehittävien valtioiden kanssa. EU:n olisi hyvä noudattaa omia sääntöjään.

Kirjasto kympin tilaisuuteen oli tullut paikalle neljä-viisikymmentä asiasta kiinnostunutta suomalaista ja joukossa oli myös musliminaisia. Useasta suusta todettiin, että suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole juurikaan keskustelua muslimien yhteiskunnallisesta asemasta ja että suurimmat ja väärimmät leimaamiset ja ennakkoluulot johtuvat juuri tiedon puutteesta ja median antamasta yksinkertaisesta kuvasta musliminaisista.

Oli tärkeää ampua alas stereotypiota ja antaa ääni musliminaisille. Nyt on aivan eri asia seurata EU:n ja Marokon kalastuskysymystä kun on kuullut sen vaikutuskista musliminaisiin Länsi-Sahrassa.

Polisario etenee rauhan keinoin itsenäisyyspyrkimyksissään. Maima Mahmud kertoi kuitenkin että vuosia kestänyt prosessi on uuvuttava ja olosuhteet pakolaisleireillä ovat erittäin huonot. Nuoriso on vaarassa alkaa radikalisoitua varsinkin siellä missä miehittäjät ovat konkreettisesti läsnä.

Suomen tulee tunnustaa Länsi-Saharan itsenäisyys ja torjua EU:ssa Marokon kanssa suunniteltu talouspaketti.

KIVITYS - vetoomus älymystölle ja kulttuurityöntekijöille

2010-09-13T03:42:00.000-07:00

Kuvassa iranilainen taiteilija Nastaran Nasirzadeh ja JP Väisänen juuri Radio X-stremin haastattelun jälkeen - puhuttiin ihmisoikueksista, Iranin tilanteesta ja Kivitys-performanssista.

Kivitys performanssi Helsingissä Narinkkatorilla 13.9.2010 kello 16.45-17.00 on kuolmemantuomioita vastustava kannanotto.

Performanssin elementtejä ovat ihmisoikeudet, valkoiset lakanat, kivet ja viime keväänä Iranissa meillekin tv:stä tuttujen karujen mielenosoituskuvien aikana runoilija Houshang Ebtehhach antoi vastarinnalle ja paremman tulevaisuuden toivolle konkreettisen muodon; runo joka kertoo keväästä. Kevät symbolisoi uudistusta. Vuosikin vaihtuu Iranissa keväällä. Ilmassa on nyt vuodenaikaa suuremman muutoksen vaatimus ja toive oikeudenmukaisuudesta.

”Kivitys” performanssissa vastarinnan runon esittää iranilainen taiteilija Nastaran Nasirzadeh. Muut performanssin osallistujat ovat matti meikeläisiä eri alojen aktivisteja ja ajattelevia ihmisiä.

Maailmassa on edelleen maita kuten Yhdysvallat ja Iran jossa yhteiskunta tappaa lakeja rikkoneita ihmisiä.

On mahdotonta ymmärtää, että meillä on käytössä vuosisatoja kerättyä yliopistotason tutukimusta ihmisen käyttäytymisestä ja valtiot ratkaisevat edelleen ongelmia kuolemantuomioilla.

Sivistyneistö ja kulttuurityöntekijät voisivat ottaa voimakkaammin kantaa nykyisen yhteiskunnan kehityksestä kohti barbariaa. Jos vallassa olevat eivät itse huomaa toteuttavansa julmaa ja epäinhimillistä politiikkaa, joka rikkoo ihmisoikeusia - oikeutta elämään, on älymystön reagoitava asiaan.

Oikeustieteen opiskelijat reagoikaa ennen kuin nämä junttihalltisijat leikkaavat teidän tieteenalanne rahoituksen. Kulttuurin vaikuttajat reagoikaa ja argumentoikaa elämän ja ihmisoikeuksien puolesta.

Kielletään kieltäminen

2010-05-27T02:06:00.000-07:00

Pääministeri ja vihreät eivät visko rahojaan kerjäläisten kippoihin. Kokoomus puolestaan haluaa kieltää lailla koko kerjäämisen. Vasemmistokristityt kritisoivat tyhjänkipon politiikkaa. Radikaali ja punainen elokuvatähti Anneli Sauli kertoo Arto Nybergin ohjelmassa kaikista kielloista huolimatta antavansa hädässä oleville.

Joitakin vuosia sitten olin minäkin työvoimatoimistossa. Virkailija kehoitti minua kiertämään isoja kerrostaloja ovelta ovelle. ”Myy siellä sitä taidettasi. Ole yrittäjä”. Keskustelu taiteesta tai teoksen määrittelystä oli turhaa. Vaatimus taiteilijapalkasta nousee taas esille vaihtoehtona kerjäämiselle ja onkin sivistysvaltiossa varsin perusteltua. Uudessa hallituksen kulttuuripoliittisesta selonteossa sanotaan kulttuurin olevan tulevaisuuden voima. Taiteilijapalkasta ei haluta puhuta koska se sopii niin huonosti yrittäjyyshenkisyyteen. Selonteossa ei myöskään mainita kerjäämistä koska se on jo niin ilmeinen osa eurooppalaista kulttuuria.

Minä haluaisin tälläkohtaa tehdä yhteistyötä Kokoomuksen kerjäämiskielto-aloitteen kanssa. Muuttaisin aloitetta sen verran, että se vastaisi paremmin oikeistolaista perinnettä.

Aikanaan, jos vielä muistatte, valtionkirkon ja eräiden korkeimman oikeuden edustajien painostuksen vuoksi meilläkin saatiin aikaan ns. ”kehoituskieltolaki”, joka kielsi julkisen kehoittamisen kahden samaa sukupuolta olevan henkilön väliseen haureuteen. Kehoituskieltopykälän varjolla esimerkiksi Yleisradio jätti silloin esittämättä useita vähemmistökulttuuria käsitteleviä ohjelmia. Kehotuskielto oli voimassa vuoden 1998 loppuun asti.

Ehdotankin nyt, että kerjäämisen sijaan kielletään kerjäämiseen kehottaminen. Pääsevät työvoimatoimistojen virkamiehetkin helpommalla.

On fakta, että kristillisissä polvirukousasennoissa kärsivät kerjäläiset ovat nyt keskuudessamme ja he ovat ihan oikeassa hädässä. Minun oikeustajuni sanoo, ettei ihmisen hädästä saa hyötyä vaan, että pinteessä olevaa pitää auttaa. Poliitikot säätävät tietenkin lakeja ja tekevät aloitteita. Minä kannatan myös suoraa toimintaa kerjäläisten akuutin hädän ratkaisemiseksi. Avataan rahapusseja. Annetaan ruokaa ja vaatteita. Osoiteaan edes itsellemme, että ollaan ihmisiä. Suomessa kerjäläiset eivät ole hakeneet toimeentulotukea eivätkä yleensä halua edes asettua Helsinkiin tms kuntaan kirjoille. Lain mukaan toimeentulotukea ei makseta muille kuin kunnan asukkaille. Sen sijaan kiireellisissä apua vaativissa tilanteissa pitää järjestää esim. hätämajoitusta ja antaa kiireellistä hoitoa vaativaa terveydenhoitoa.

Kyllä minä ymmärrän vihreiden puoluesihteeri Panu Laturinkin näkökulman kerjäläisten auttamisen ongelmallisuudesta ja siitä epäilystä päätyykö annettu tuki koskaan oikeaan kohteeseen. Maailmankuvani vaan ei ole kyyninen ja siksi kannatan täydemmän kipon politiikkaa ja viisaiden lakien samanaikaista säätämistä. Ei suuri ongelma poistu kahden euron heittämisellä kerjäläisen kuppiin. Monella meistä ei edes ole sitä ylimääräistä! Lakeja on säädettävä O K ja kansalaisten toimeentulon parantamiseksi, nuorisotyöttömyyden lopettamiseksi jne. on tehtävä paljon yhteistyötä ja hyviä poliittisia päätöksiä.

Nykyisillä pätkätyömarkkinoilla suomalainenkin työtön ja duunari ovat ihan vapaata riistaa ja konkreettisesti koko ajan kerjäämässä työtä, toimeentuloa ja vailla kokonaisvaltaista perusturvaa. Minulla itsellänikin oli Helsingin kaupungin kulttuuritoimen kanssa joka vuosi vähintään neljä erillistä työsopimusta. Työsuhdetta ei katsottu vakituiseksi vaikka sitä oli kestänyt yli kymmenen vuotta. Minulle sanottiin aina, että pätkäsopparien ansiosta minulla oli enemmän vapautta. Todellisuudessa kaupunki vain siirsi perusturvani vastuun valtiolle, ammattiliitoille, ja minulle itselleni.

En väitä että kaikkien hätä on yhtä suuri. Julkisuudessa on käyty keskustelua siitä miten romanikerjäläisten taustalla on rikollista toimintaa ja mahdollista ihmiskauppaa. Euroopan unionin perusajatus ja kapitalismi sellaisenaan perustuu jo eriasteiselle ihmiskaupalle ja turhan ylijäämän tuottamiselle. Pääomien vapaa liikkuvuus on saanut seurakseen pätkätyövoiman vapaan liikkuvuuden haasteen. Ihmisoikeuksista puhutaan kyllä mutta esimerkiksi vähemmistöille ei haluta antaa osallistuvan demokratian nimissäkään valtaa päättää omista asioistaan. Mennään kaupan ehdoilla. Kokoomuksen kieltopolitiikka ei myöskään nyt puutu kaunista kaupunkia rumentavaan perusongelmaan.

Euroopan vasemmiston puolue viimeisimmässä kannanotossa vaatii Eurooppaan todellista muutosta. Pyrkimyksenä tulee olla täystyöllisyys, ympäristön säilyttäminenja hyvinvointi. Bisneksen edut saavat väistyä. Meillä kaikilla Romanialaiset mukaan lukien on oikeus terveyteen, koulutukseen ja julkisiin palveluihin.

EU ei ole lupauksistaan huolimatta ryhtynyt konkreettisiin toimiin köyhyyden vähentämiseksi eikä romaneihin kohdistuvan syrjinnän estämiseksi.Romanien aseman parantamiseksi pitäisi muuttaa kuntien palveluja koskevia säädöksiä niin, että romanien on helpompi saada peruspalaveluja silloinkin kun kiertävät paikasta toiseen; esim lasten mahdollisuutta käydä koulua siitäkin huolimatta vaikka eivät olisi pysyvästi kunnassa asukkaana.

Kokoomuksen Ville Itälä itse istuu Brysselissä keskellä Eurooppaa mukavasti talousarvion valvontavaliokunnassa ja voisi nyt hyvin alkaa valvoa vähemmistöjen kuten romanien ihmisoikeuksia niin, että sanat alkavat muuttua euroiksi. Sirpa Pietikäinen voisi edistää romanien asemaa istuessaan kansanterveyden valiokunnassa. Eija Riitta Korhola puolestaan istuu Euroopan parlamentin sisämarkkinavaliokunnassa ja ihan varmasti voisi juuri siellä tehdä hyvää Itä-Eurooppalaisten jäsenvaltioiden peruspalveluiden parantamiseksi eikä vaan avata palveluja yksityistämiselle. Voisivat - mutta mitä teke kansallien kokoomus? Kieltää köyhyyden.

Romanikerjäläiset ovat syrjittyjä ja köyhiä. Kokoomus haluaa jatkaa Suomessa tätä syrjintää kerjäämiskiellolla ja tarjoaa EU:n alueella yhä laajemman köyhyyden torjumisen sijasta ratkaisuksi väkivallan kulttuuria, voimakkaita poliisitoimia ja köyhyyden kriminalisoimista. Unkarissa tämä on jo nähty. Äärioikeiston tuella istuva hallitus on jo voimistanut syrjintää ja väkivaltaa romaneja vastaan. Poliisit ja koirat ovat kaduilla.

Eurooppalainen solidaarisuus herää kulttuuriperinnön digitalisoinnilla?

2010-03-20T10:59:00.000-07:00

Suomessa juntit haukkuvat peruspalveluja liian kalliiksi ja tehottomiksi. Suomessa junteilla on lama samaan aikaan kun valtionyhtiön junttijohtajat saavat miljoonaosinkoja. Kunnilla ei ole rahaa junteille vaikka viimeisen kymmen vuoden aikana yritykset ovat tehneet suurimmat voitot vuosikymmeniin. Vallitsevan kaiken kaupallistamisen nimeen uskovassa junttiyhteiskuntamallissa yrityksillä ei ole vastuuta huonoista ajoista – Huonoista ajoista – siis lamasta ja siinä pärjäämisestä on mitä konkreettisemmin tullut junttiyksilön vastuuta sen omasta ja Kokoomuksen toivosta.

Suomessa ja Euroopassa luodaan nyt uusia markkinoita. Vanhat valtion ja kuntien palvelut ovat kaupan ja halvalla menne kaikki! Kunnalliset palvelut ovatkin erinomainen bisneskohde. Tuotekehittely on tehty vuosikausia esimerkiksi terveyspalveluissa. Infat ja osaava henkiökunta on olemassa. Asiakkaita riittää.

Kilpailuyhteiskunnassa palveluja tuottaa yksityiset toistensa kanssa keskenään kilapilevat yritykset. Ihan kun tämä olisi unohtunut. Suomessa Kansallinen Kokoomus on ainoana poliittisena tahona kyllä selvästi sanout, että se kannattaa hyvinvointiyhteiskuntaa ja Kokoomuksen Sari Sairaanhoitajaa tarvitaan, jotta hän voi perustaa oman terveydenalanyrityksen tuottamaan sitä hyvinvointia Suomeen.

Mielestäni on väärää ja lyhytnäköistä politiikkaa antaa yksityisen alkaa tehdä bisnestä ihmisten perusoikeuksilla. Peruspalvelut tulee olla kunnan ja valtion perustehtävä ja näiden tuotantoelimet valtion ja kuntien omistuksessa.

Kuka omistaa tiedon?

Euroopan Unioinin kulttuuri ja koulutusvaliokunta kysyy viimeisemmässä raportissaan aiotaanko tiedon levittäminen antaa yksityissektorin käsiin? Jos asiaa kysyttäisi nyt suomalaisilta päättäjiltä vastaus olisi ihan sama kuin muidenkin peruspalvelujen osalta. Ja halvalle menisi kirjastot ja tekijänoikeudet, arkistot, museot ja perimät.

Ja asiaa kysytään nyt suomalaisilta päättäjiltä. Helsingissä kaupunginjohtaja, joka varmaan yksityistäisi kaiken liikkuvan, ei ole sattumalta Kansallisen Kokoomus-puolueen jäsen. Kokoomus olisi tänä keväänä 2010 lakkauttanut Helsingissäkin useita kirjastoja ellei kirjastojen pelastamiseksi olisi syntynyt suurta kansanliikettä.

Europeana-digikirjasto haastaa vasemmiston
EU:n kulttuurimepit eivät ole huolissaan Helsingin Sanomien tiedonlevityksestä eikä suomaialaista kirjastoita ja lehtilukusaleista. Nyt on kysymyksessä laajempi käsitys tiedosta. Europeanassa on kysymys vanhan paperilla, selluloidilla ja ääninauhoilla olevan tiedon ja eurooppalaisen kulttuuriperinnön levittämisestä ja tallentamisesta.

Kysymys on historiallisten ja uusien dokumenttien saattamisesta digitaaliseen ja yhteisesti hyödynnettävään muotoon. Kysymys on sivistyneen ihmisen perusoikeudesta omaan identiteettiinsä, kulttuuriinsa ja sivistykseen. Kysymys on yhteiskunnan ylläpitämästä palvelusta.
Kilpailuyhteiskunnassa olisi luonnollista että kaikella tällä tehtäisi bisnestä ja kyllä niin tehdäänkin. Voimmeko olla varmoja ettei Europeana siiten kun se on jos se koskaan voikaan olla ”valmis” yksityistetä ja lopetata kuin jonnenjoutavaa sivukirjastoa.

Turussa kirjastojen lakkauttaminen on saanut vasemmistolaisittainkin arveluttavia piirteitä. Turussa vasemmistolaisia kulttuurisäätiöitä on ottanut vastaan lopetettujen kirjastojen materiaaleja. Yksityinen kirjasto on yksityinen vaikka sitä pyörittöisi vasemmistolainen säätiö. Bisnekseen pyrkivät tietenkin suuret mediatalot ja miksi eivät pyrkisi jos valtiolliset ja kunnaliset eivät toimi eivätkä resurssien puuttessa tietenkään pysty toimimaan.Poliittinen oravanpyörä pyörii. On tässä poliittista maastoa rakentaa uutta eurooppalaista digikirjastoa.

Tekijänoikeusten yksinkertaistaminen eli huonontaminen on osa uuden digitalisoituun tuotteeseen liittyvän hyvödyn maksimoinnin loogista hanketta. Kapitalistit näkevät tässä taas valtavan markkinaraon ja niinhän siinä onkin isot rahat kysymyksessä - ei meilläkään muuten tekijänoikeuksia huononnettaisi. Ihmisten perusoikeudet vapaaseen ja maksuttomaan tietoon – mitä niille kuuluu ja ketäs se nyt kiinnostaisi?

Euroopan Unioinin kulttuuri ja koulutusvaliokunta toteaa helmikuun 2010 päätöksessään, että vuonna 2008 alkanut digitaalinen kirjasto, museo ja arkistohanke ”Europeana” tarvitsee nyt voimakkaasti enemmän jäsenvaltioiden tuottamaa aineistoa. Samassa raportissa sanotaan että tekijänoikeuksia tullaan kyllä kunnioittamaan. Olisikin outoa jos näin ei olisi paperilla raporteissa sanottu kuitenkin itse raporttikin viittaa siihen että vaikeista tekijänoikeuksista pitäisi päästä helpompiin ja yksinketaisempiin sopimuksiin.

Meillä Suomessa Europeana konkretisoituu Suomen Kansalliskirjaston digitaalisessa kirjastossa, joka on myös yksi ”Arjen tietoyhteiskunta ”-toimintaohjelmassa määritellyistä julkishallinnon hankkeista. Tällä kehitetään samoin hakupalveluita ja tuotetaan uusia säilytysratkaisuja aineistoille.Suomi osaltaa siis pyrkii lisäämään yhteiseurooppalaista kulttuuriperintöä uusia aineistoja tuottamalla. Hankkeella pyritään edistämään kaikkien EU-kansalaisten pääsyä käsiksi omaan kulttuuriin ja kultturiperintöön. Eurooppalaisessa nettiarkistossa on kirjoja, karttoja, elokvia, dokumentteja ja valokuvia.

EU:n tavoite on kasvattaa nykyiset alle viisi miljoonaa digiaineistoa 15 miljoonaan vuoteen 2015 mennessä. Hankkeella on suuri haaste sillä esimerkiksi nyt vain viisi prosenttia olevista digikirjoita on sen tiedostoissa.

Europeana hanke ilman vasemmistolaista vaihtoehtoista julkisia palveluja puolustavaa politiikkaa jää eurooppalaiseksi tynkähankkeeksi, jolla ei pystytä kilpailemaan kaupallisten mediatalojen kanssa. Kaikki jäsenmaat eivät nytkään näe hankkeella yhtä suurta merkitystä kuin toiset. Kysymys on tietenkin poliittinen.

Ranska on tuottanut yli puolet digikirjaston materiaaleista.Suurta monikielistä EU hanketta koordinoi hollannin kansalliskirjasto ja sitä rahoitetaan EU:n Contemplus rahoista, Innovaatio-hankkeen budjetista, muutamien jäsenvaltioiden budjetista ja joistakin kulttuuri-instituuteista.

Raportissa itsessäänkin todetaan, että Europeana kaikessa ideaalisuudessaan voi epäonnistua jos EU:n jäsnmaat eivät osallistu yhteisen kultturiperinnön digitalisoinnissa. Kansallisten arkistojen tulisi myös paremmin avautua osaksi jäsenvaltioiden yhteisen arkiston tiedostoja. Samoin ääni ja video materiaalia on vähän saatavilla. Hanke peräänkuuluutta solidaarisuutta. Ehkä uusi laajampi eurooppalainen solidaarisuus onkin mahdollista ja se saa alkunsa kaupallisuuden vastaisella oman kulttuuriperimän yhteisellä tallentamisella.

Solidaarisuutta keskellä kilpailua

Euroopan Unioinin kulttuuri ja koulutustoimikunnan viimeisin raportti kehoittaa komissiota ja kaikkia jäsenvaltioita tekemään kaiken sen eteen ettei Europeana digihankkeessa myöskään luoda kuilua eurooppalaisessa kulttuurissa jäsenvaltioiden ja ei EU-jäsenvaltioiden välille. Lisäksi raportissa huomioitiin tarve käyttäjien oman tiedontuottamisen mahdollistamiselle. Raportissa todetaan, että portaalin tulee myös ottaa huomioon henkilöt joilla on rajoituksia käyttää sen palveluja. Mutta miten digitalisoida kultturin olennaisin? Raportissa puututaan sensuuriin ja tiedon moninaisuuteen mutta siinä ei voisi liikaa vahvistaa vastakulttuurin ja kriittisyyden yhteiseen muistiin siirtämisestä.

Nyt aika uudelle kulttuuripolitiikalle

2009-11-24T20:51:00.000-08:00

Helsingin kaupungin kirjastotoimen johtaja ei kiistä sitä, että maamme pääkaupungissa valmistellaan laajempaa palveluverkon tarkastelua eli suomeksi sitä, että lopetetaan taas merkittävä määrä 5-6 kirjastoa.

Yhtään kirjastoa ei saa lopettaa

Vallilan, Pukinmäen, Roihuvuoren, Tapulikaupungin, Puistolan, Malminkartanon, Pitäjänmäen ja Kulosaaren kirjastot aiotaan lakkauttaa säästösyistä. Samaan aikaan Helsingin kaupungilla on enemmän saatavia kuin velkoja, energialaitos tuottaa voittoa kunnan käyttöön ja viime vuonnakin kaupunki jätti merkittävän määrän rahoistaan käyttämättä.

Kaupungin uusi budjetti supistaa joka paikasta ja vihreän oikeiston hengen mukaan näin tulee toimia myös sivistyksen ja kulttuurin alueella. Lautakunnat ovat pihalla supistuksista eikä kukaan kulttuuripoliitikko tunnu tietävän mistä leikkauskäsky oikein käy. On päivän selvää, että poliittinen eliitti vihreät ja kokoomus ovat se sivistystä rapauttava ideariihi mistä ajatukset leikkauksillekin tulevat. Olisi aika jo lopettaa tämä kriisiin ja leikkauksiin liittyvä hämmästely ja alkaa ihan oikeasti vaatia vaihtoehtoa oikeistolaiselle kaiken julkisen alasajolle!

Suomi on ollut edelläkävijämaa tarjotessaan yleissivistystä kirjastojen kautta koko maan kaikille asukkaille. Siinä missä sosiaali- ja terveyssektorilla ulkoistetaan ja yksityistetään terveys- ja hyvinvointipalveluja, aletaan nyt edetessä kohti vuotta 2010 myös karsia kulttuuri ja sivistys palveluja.

Lisää rahaa kulttuurille ja sivistykselle

Turussa lopetettujen kirjastojen materiaalia on jopa päätynyt arveluttaviin vasemmistolaisiksi kutsuttuihin kulttuuri ja sivistysjärjestöjen haltuun. Helsingissä muutama koulu on jo vastaanottanut lopetettujen kirjastojen materiaalia. Sinänsä kannustettavan tuntuisen koulukirjastojen ja vasemmistolaisen kansansivistystyön nimissä ei tulisi vauhdittaa kunnallisen sivistysverkon rapauttamista.

Kunnat ovat saaneet valtiolta kirjastoille tarkoitetun korvamerkitsemättömän könttäsumman. Näin kunta on voinut käyttää osan kulttuurirahoistaan jo pitkään vaikka rakennushankkeisiin tai mihin tahansa muuhun ja uusia kirjoja on voitu hankkia vähemmän kirjaston henkilökunnan hyvinvoinnista puhumattakaan.

On kerta kaikkiaan häpeäksi sivistysvaltiolle rapauttaa sen yleissivistykseen liittyvää infrastruktuuria. Kirjakaupat eivät koskaan voi korvata kirjastoja ja kulttuuri on paljon laajempi käsitys kuin elitistinen taiteen nauttiminen esimerkiksi gallerioissa ja muilla korkeakulttuurin estradeilla. Kulttuuri – ja kirjastotoimen budjetteja tulee supistuksen sijaan kasvattaa. Erityisesti silloin kun työllisyydestä, toimeentulosta ja sosiaalisesta hyvinvoinnista on leikattu eli juuri nyt koko maassa on merkittävää tarjota kuntalaisille yleissivistäviä ja osallistuvan kulttuurin palveluja.

Pablo Picasso: "Olen kommunisti ja maalaukseni ovat kommunistisia maalauksia"

2009-10-15T22:38:00.000-07:00

Suomen taiteen museo Ateneum ylistää espanjalaisen maailmantaiteen ikonin Pablo Picasson näyttelyä ainutlaatuisen laajaksi. Helsingissä tammikuulle asti kannattaa tutustua taiteilijan koko eri tuotannon vaiheisiin. Suomen kansallisgalleriaan Ateneumiin on huippusalaisin järjestelyin tuotu parisataa teosta Pariisin Museé National Picasson kokoelmista. Taiteilija itse piti museon kokoelmiin kuuluvat teokset omistuksessaan kuolemaansa asti. Picasson perikunta lahjoitti kokonaisuuden sittemmin Ranskan valtiolle. Sisäänpääsylippu maailman tunnetuimman taiteilijan näyttelyyn maksaa aikuisilta 16 €. Museo suosittelee lippujen ostoa ennakkoon netissä. Näyttelyssä ovat esillä kaikki Picasson kaudet. Ensin oli sininen ja vaaleanpunainen kausi ja sen jälkeen kubismi, klassismi, suurrealismi ja uusekspressionismi. Tänään noin useasti tyyliään vaihtavaa taiteilijaa pidettäisi taidemarkkinoiden näkökulmasta huonona sijoituksena, ellei siihen liittyisi postmodernistisia määritteitä tyylien tietoisesta jaksottamisesta ”Picasson tyyliin”.
Picasson retrospektiivisen näyttelyn yhteydessä voi myös katsoa näyttelyyn, johon on koottu teoksia 16 suomalaiselta kuvataiteilijalta, joihin Picasson taiteella on ollut vaikutus. ”Picasson hengessä” näyttelyssä mestarista inspiroituneiden kotimaisten taiteilijoiden teosten lisäksi tässä nk. fokusnäyttelyssä ovat esillä myös ”Suomen Picassot” eli kymmenen viidestätoista Picasson teoksesta, jotka ovat vuonna 1990 valtiollistetun Ateneumin omistuksessa.

Kansalle grafiikkaa ja julkisia teoksia

Picasso liittyi 1944 Ranskan kommunistiseen puolueeseen. Monet tarkkailijat luulivat kommunismista kiinnostumisen olevan Picassolle vain ohimenevä kausi mutta Picasso oli uskollinen puolueelle aina kuolemaansa asti vuoteen 1973. Picasson kuolemaa edeltäneitä teoksia 60-70-luvulla pidetään hänen tuotantonsa heikoimpina. Taidemarkkinoille oli tärkeää säilyttää loppuun asti Picasson arvo ennallaan myös maailman myydyimpänä mestarina. Grafiikkaa on sanottu kansan taiteeksi koska sitä voidaan ”monistaa”. Picasso loi suuria määriä kuparilevyetsauksia mikä osaltaan saattoi olla syy loppukauden teosten kritiikkiin ja minkä vuoksi Picasson kommunistisen ajan tuotanto on saanut kyseenalaisen leiman. Saksalaisen kirjailijan Gertje R. Utley:n kirja ”Picasson kommunistiset vuodet” kertoo taiteilijan ja kommunistisen puolueen suhteen saaneen myös laajaa tunnustusta. Kirja tutkii Picasson roolia kommunistisessa puolueessa, taiteilijan taloudellista ja moraalista tukea puolueelle ja taiteilijan aktiivista osallistumista puolueen tapahtumiin.
Kommunistiselta ajalta tunnettuja ovat Picasson veistokset mm Chicagon kaupungin käyntikorttina tunnettu lintua, kalaa tai naista esittävä abstrakti monumentaalinen julkinen veistos. Picasson loppuajan teoksia olivat myös teokset, joissa taiteilijan maalauksien lähtökohtina olivat länsimaisen taidehistorian suuret teokset kuten Velazquez:in Las Meninas-maalaus, josta Picasso teki 58 maalauksen sarjan. Picasson myöhäisiä teoksia sensuroitiin pornografisina vanhan miehen fantasioina. Käsitetaiteen ja taiteen jossa pyritään keskittymään kaikkein olennaisimpaan karsimalla ilmaisu turhista rönsyistä eli minimalismin ilmapiirissä Picasson viimeiset teokset tarjosivat myös taidemarkkinoille hyvän vastatuotteen.

Vanhan miehen kielletty suudelma

Helsingin katukuvassakin näyttelyn mainoksissa näkyvä Picasson viimeisen tuotantokauden teos ”Suudelma” on hyvä esimerkki Picasson herkullisesta kyvystä tehdä näkyväksi vaikkapa intohimoinen kielisuudelma. Maalauksessa kielen kouristukset sekoittuvat parran karvoihin, silmät kilpailevat suuruudella, olkapäät ja tissit vaihtavat rytäkässä paikkaa ja aiemmin rajaavista elementeistä tulee rakkautta yhdistäviä tekijöitä. 70-luvulla taidemaailman kiinnostus fyysistä todellisuutta kohtaan eräänlaisena käänteisliikkeenä abstraktille ja käsitteelliselle taiteelle kasvoi ja alettiin uudelleen arvioida Picasson taidetta uusekspressionistisina ja kommunismista huolimatta tai juuri siksi aikaansa edellä olevana.

Juha-Pekka Väisänen

Kielletyt Kuvat

2009-10-15T22:29:00.000-07:00

Oletko joskus piirtänyt ärsyttävälle julkkikselle viikset? Vaalitauluissa poliitikot ottavat turpaan ja saavat sarvikommentteja. Espanjan taiteen kauhukakara Salvador Dalí maalasi itsestään omakuvan, jossa taiteilijan raivohullut silmät pullistuvat Mona Lisan päästä ja kaiken kukkuraksi mies- taiteilija maalasi hymyilevälle naiselle myös viikset.

Kukaan ei naura kun nokialainen Johannes Heinonen piirtää Tarja Haloselle viikset. Suomessa taide- ja kulttuuriväki tyrmäävät Johannes Heinosen kiroilevat ja liian vähäpukeiset maalaukset. Heinosen teoksia sensuroidaan tuon tuostakin. Viimeksi Lempäälän kulttuuribyrokraatit ja Suurrealismi-näyttelyn järjestäjät poistivat 11 Heinosen maalausta epäsopivina. Radikaalimmat vasemmistolais- tahotkin paheksuvat Tarja Halosen viiksiä jopa siinä määrin, että Heinosen taiteen yhteydessä kieltäydytään keskustelemasta sensuurista.

Pyhä Tarja ja Suomen Salvador Dalí

Jos olisimme ruotsalaisia pyytäisimme taiteilijalta tuplaviikset ja kokisimme olevamme etuoikeutettuja meihin kohdistuvasta kritiikistä. Suomalainen kulttuuriälymystö hyväksyy hiljaa sensuurin. Ei ole kaukana ajatus siitä, että Heinosen taide julistetaan pian toritaiteeksi jotta taide-eliitin ei tarvitse ottaa sitä vakavasti. Heinonen ei näe mitään ihmettä saamassaan kohtelussa ja rinnastaa oman tilanteensa köyhiin ja syrjäytettyihin, joilta vallassa olevat päättäjät ovat vieneet perusturvan. ”Eihän vähäosasten oikeuksiin kohdistuvaa kritiikkiäkään haluta kuulla” iskee Heinonen, jonka teokset puhuvat asioista niiden oikeilla nimillä.

Heinosen lempiaihe on presidentti Tarja Halonen. Suomen varmaan sensuroiduimman taiteilijan uhriksi joutuu jos on poliitikko ja esiintyy valtamediassa. Heinosen kuvissa puhutaan rumia. Pornografiasta tutut kuvat yhdistyvät korkeakulttuurisen maalaustaiteeseen. Ei ole ollenkaan niin varmaa että alastonkuviin joutunut poliitikko olisi mielissään saamastaan huomiosta. Heinoselle itselleen alastomuudessa kyse ei ole huomion hakemisesta. ”Maalaan niin kuin kansan ihmiset puhuvat” sanoo taiteilija. Vain muutamassa maalauksessa ”puhutaan rasvaisia” mikä on lyönyt ikuisen leiman Heinosen taiteelle.

Kommunistit pääsevät helpolla

Heinosen kuvagalleriassa ei ole yhtään kommunistia. Vasemmistoliiton Suvi- Anne Siimes on joutunut mukaan muutamaan kuvaan. Yhdessä maalauksessa Vasemmistoliiton silloinen puheenjohtaja on saman seksileikkeihin liittyvän fetissinaamarin alla yhdessä keskustalaisen kulttuuriministeri Tanja Karpelan kanssa. Toisessa maalauksessa nykyinen lääketeollisuuden keulakuva Siimes näyttäytyy yhdessä vihreiden Heidi Hautalan kanssa. Maalaukseen liittyen Heinonen kirjoittaa kotisivuillaan ”Suvi-Anne Siimes lobbasi puoluettaan naistenlehtien sivujen välityksellä syvälle metsään. Suvi-Anne on pyrkyri, poliitikon malliesimerkkinä täysin tehty ja teennäinen, jossa aitoutta on ainoastaan synnynnäinen oman edun tavoittelu ja ahneus.”

Kulttuuriskandaali - EU rahaa miljonäärin maalauksille

2009-09-09T06:03:00.001-07:00

Europa Nostra on eurooppalaisen kulttuuriperinnön säilyttämistä edistävä järjestö, joka nimellensä sopivasti palkitsee tänään Sisiliassa eurooppalaisia toimenpiteitä jolla säilytetään ”meidän” kulttuuria. Suomen ehdokkaat tässä Euroopan unionin konservatiivista ajattelua edistävässä kilpailussa eivät ole yllättäviä; Grotenfeltin perheen hautakappelin seinämaalausten restaurointityö ja Kesälahden tapulin korjaukset.

Kesälahti mainostaa itseään paikkana jossa valoa riittää niin paljon, että se kutsuu itseään rojalistisesti Aurinkokunnaksi. Niille jotka eivät ole perehtyneet itäsuomalaiseen kulttuuriin kerrottakoon, että Kesälahden kirkon tapuli on rakennettu 1835 - 36 ja se on säilynyt hyvänä esimerkkinä itäsuomalaisesta puurakentamisesta. Tapuli restauroitiin 2005-2007. Restaurointihankkeessa tuotettiin tietoa paanukattojen korjauksesta ja ylläpidosta. Samalla koulutettiin paanunveistäjiä, jotka mm. veistivät harjoitustyönä osan Kesälahden tapulin paanukaton korjauksessa käytetyistä paanuista. He oppivat myös sepäntaitoja valmistaessaan korjausta varten takonauloja.

Europa Nostran mielestä tapulin korjaus on ollut unionin tasolla niin merkittävää ja erinomaisesti toteutettu kulttuuriympäristön hanke, että se oli palkintonsa ansainnut. Toinen palkinto annettiin Grotenfeltin perheen hautakappelin seinämaalausten restaurointityölle.

Palkinnon tarkoituksena on edistää sekä korjaus- ja restaurointityön osaamista ja arvostusta että kansainvälistä kokemusten vaihtoa kulttuuriperinnön osalta. Grotenfeltin maalauksista ei ole katsottu kuitenkaan tarpeelliseksi viestittää mitään visuaalisen kulttuurin internetissä. Esimerkkien toivotaan myös edistävän kulttuuriperinnön suojeluun liittyvää toimintaa ja hankkeita Euroopassa.

Kulttuuriperinnön konservointi on tärkeää. Yksi merkittävä tapa saada kulttuuri säilymään on saada se myös elämään ja siksi en voi ymmärtää miksi sukuhaudan maalaukset ovat edelleen vain suvun tiedossa. Kesälahdella tapuli tuntuu elävän siitäkin huolimatta, että Kesälahden kunnan viime vuoden tulos oli kunnanjohtaja Jorma Turusen mukaan pohjanoteeraus hänen 27-vuotisen uransa aikana. Aurinkokunnan tilinpäätöksestä ei saa menestystarinaa.

Euroopan syrjäkylässä Kesälahdella on uskoa tulevaisuuteen mikä näkyy kunnan verkkosivuilla. Kesälahti sijaitsee kirkkaiden ja kalaisten suurjärvien, Puruveden ja Karjalan Pyhäjärven välissä. Hiekkarantoineen ja mäntykankaineen Kesälahti kuuluu Suomen kauneimpiin kuntiin. Varma kesälomakohde siis! Kukapa ei haluaisi voittaa Toyota Aygoa vetämällä Puruvedestä suurimman saaliin ja saada samalla Lohikuninkaan tittelin?

Talouskriisistä huolimatta näyttää ainakin demokraattisen ilmaisessa internetissä siltä, ettei kesälahtelaiset suostu hiljaisiksi miehiksi ja siirtotyöläisiksi. Grotenfeltin perheen hautakappelin seinämaalausten restaurointityöstä ei löydy mitään tietoa internetissä vaikka kohde on juuri saanut Euroopan unionin mittapuussa aivan mielettömän merkittävän palkinnon. Netti osaa kertoa kuitenkin että sadan suurimman pääomatuloja saavan joukossa on Grotenfelt Karl Nils Anders Joroisista. Grotenfelt omistaa Järvikylän kartanon. Joka kolmas suomalaisten ostama ruukkusalaatti on peräisin Järvikylän kartanon kasvihuoneista Joroisista. Europa Nostra kertoo Grothenfeltin perheen hautakappelin maalausten olevan Joroisissa.

Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa Infanta Doña Pilar de Borbón, Europa Nostran presidentti jakaa nämä 10 000 € palkinnot yhdessä Euroopan unionin koulutus-, kulttuuri- ja nuorisoasiain komissaari Mr Ján Figel’ kanssa. Sulle, mulle, sulle, mulle ….

On tapahtunut kulttuuriskandaali. Eikö Suomesta olisi löytynyt mitään toista eurooppalaisessa laajuudessa merkittävää kulttuurihistoriallisesti parempaa säilytettävää kohdetta kun miljonäärisuvun hautakappelin maalaukset? Grothenfeltin suvulla on varaa ja velvollisuus pitää huolta suomalaisesta kulttuuriperinteestä ja omistuksessaan olevista maalauksista.

Europa Nostra on palkinto eikä se rahoita restauroitavia kohteita. On selvää ettei kymmenellä tuhannella eurolla tehdä ihmeitä kulttuurista piittaamattoman pinnallistuneen perussuomalaisen kulttuurin suhteen. On siis saatava lisää rahaa sivistykseen, kulttuurille ja kulttuurin konservoinnille.

Jos minä olisin ollut hänen korkeutensa Infanta Juha-Pekka de Väisänen olisin antanut tämän merkittävän kulttuuripalkinnon taiteilija Miina Äkkijyrkälle. Kaikkien maailman kyyttöjen äidin, Miina Äkkijyrkän sosiaalinen Gesamtkunstwerk, sosiaalinen kokonaistaideteos jota taiteilija on veistänyt itsensä ja yhteiskunnan välillä niin kauan kun vain jaksamme muistella edistää parhaimmalla eurooppalaisella tavalla sosiaalista korjaus- ja restaurointityön osaamista ihmisen ja luonnon – elävän ja menneen kulttuurin välillä. Äkkijyrkän kulttuuri lisää eurooppalaisen kulttuurin arvostusta, että kansainvälistä kokemusten vaihtoa kulttuuriperinnön osalta eikä taitelija ole takuu varmasti sadan rikkaimman suomalaisen joukossa. Helsingin vihreän oikeiston vastustuksesta huolimatta Kyyttöjen- ja Äkkijyrkän kulttuuri edistää kulttuuriperinnön suojeluun liittyvää toimintaa ja hankkeita Euroopassa ja se pitää säilyttää omalla merkittävällä paikallaan osana eurooppalaista kaupunkikulttuuria!
3.6.2009 8.44 | Juha-Pekka Väisänen | Yleinen

Seksi ei ole seksikästä

2009-09-09T06:02:00.001-07:00

Maahanmuuttajien oman kulttuurin rahoitus on parasta suomalaista maanpuolustusta .

Konservatiivit haluavat kiristää maahanmuuttajapolitiikkaa ihmisoikeuksia kaventavaan suuntaan. Kokoomuksen Kataisen ihmisoikeuksia loukkaava populistinen maahanmuuttajapoliittinen linja ajaa maahanmuuttajat saunan taakse ja pyrkii epä-älyllisyydessään vaientamaan suomalaisen älymystön. Väestöliiton kysymys pitääkö maahanmuuttajataustaisille koululaisille järjestää koulutusta omalla äidinkielellä jakoi ehdokkaat järkyttävästi kahtia. On selvää, että kysymys ei ole rahasta. tarvittavien opettajien palkkaaminen ei ole mikään mahdottomuus - rahat voidaan ottaa vaikka supistamalla asehankintoihin suunnitelluista määrärahoista, joilla Suomen aseellista maanpuolustusta ajetaan Nato-tasolle.

Kielikysymys on haasteellista. Viime aikoina esimerkiksi romanien oma kaaleen-kieli on saanut enemmän jalansijaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Osa romaneista on edelleen sitä mieltä, kieltä ei olisi saanut kesyttää ja avata valtaväestön tietoisuuteen. Kaikissa vähemmistöjen asioissa on aina ensisijaisesti pyrittävä siihen, että päätettäessä vähemmistön asioista päätöksenteon prosesseissa on oltava mukana vähemmistön asiantuntijoita. Vähemmistöillä on oikeus omaan kulttuuriin ja oikeus olla päättämässä omista asioista sekä niihin liittyvistä rahoista ja budjeteista.

Tulta parittajien munille! Oikeutta seksityöläisille!

Seksityöläisten oikeuksia on parannettava. Seksin myymistä ja ostamista ei saa kriminalisoida. Bordelleja pitää voida perustaa.

Vasemmistolaiseen vanhaan retoriikkaan on kuulunut voimakas naisten tasa-arvoa ajava kampanjointi prostituutiota vastaan. En ole sen kannalla. Prostituoitujen asemaa pitää radikaalisti parantaa laillistamalla bordellit. Niin naiset kuin miehetkin, jotka työskentelevät seksityöläisinä tarvitsevat voimakkaan seksityöläisten liiton ajamaan heidän oikeuksiaan ja asioitaan. Ihmiset on ensin saatava turvaan kaduilta. Ihmiselle on saatava lain turva. Köyhyyttä ei voi lopettaa kieltämällä vaan yhteiskunnallisia rakenteita muuttamalla ja ammattiyhdistysliikettä vahvistamalla.

Homoille adoptio-oikeus!

Perheiden monimuotoisuutta tulee tukea lainsäädännöllä. Samaa sukupuolta olevien rekisteröityjen parien on saatava laillinen oikeus adoptioon. Olen itse adoptiolapsi. Tulevaisuudessakin on tutkittava tarkasti mitä perheet pystyvät lapsen kasvatuksen haasteelliseen tehtävään. Adoptio on osa ihmiskuvaa johon olennaisena perustana kuuluu solidaarisuus ja humaani välittäminen toisesta ihmisestä ja yhteiskunnasta. Samaa sukupuolta olevat parit ovat nyt suljettu marginaaliin yleisinhimillisistä ihmisen ihmisenä olemisen kysymyksistä kuten lasten kasvatuksesta. Sivistysvaltio ei eristä ihmisryhmiä vaan rakentaa yhteiskuntaa joka perustuu erilaisuuden kunnioittamiseen ja ihmisten väliseen luottamukseen.
1.6.2009 12.41 | Juha-Pekka Väisänen | Yleinen

Kaupallistuuko homojen juhlakalu?

2009-09-09T05:58:00.000-07:00

Thirtysomething eli kolkyt ja risat sitten monenlaisen keinohedelmöityksen ja ihmisoikeusvaatimusten tuloksena syntyi SETA. Alkuun ei saanut kehottaa ketään homoseksuaalisuuteen. Rikollisista on kolmessakymmenessä vuodessa tullut lööpeissä ja uutisissa oikeuksiaan puolustavia uskottavia henkilöitä, joilla on omat kasvot ja identiteetti.

80-luvulla marssimme vapautuspäivillä. Se oli radikaalia. Helsinki Pride on tapahtuma, jonne tänäkin vuonna tulee homoturisteja ainakin lähimaista ellei kauempaakin. Homojen vapautuspäivät ovat sittemmin muuttuneet amerikkalaishenkisiksi pride-karnevaaleiksi ja niillä alkaa olla kaupallistakin merkitystä. Homojen kulttuuri edistää Helsingin matkailua ja siihen liittyvien elinkeinojen harjoittamista. Sateenkaariraha on maailmalla tervetullutta. Kauppiaat laittavat Visan ja Amexin kuvien viereen mielellään myös sateenkaarilipun.

Suomen yrittäjät eivät ole vielä halunneet taantumasta huolimatta lisätä tulostaan homoja houkuttelemalla. On väärä luulo, että maailmalla jokaisen sateenkaarilipun takana olisi homoyrittäjä. On varmaan yhtä väärä luulla suomen yrittäjiä konservatiiveiksi ja homofobisiksi.

Kaupallisuus ei edistä ihmisoikeuksia eikä takaa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöille yhdenvertaista kohtelua. Tämän voi todeta Euroopan unionin kansalaisvapauksien valiokunnan direktiivimietinnöstä. Mietintö on täynnä kohtia missä vähemmistöjen yhdenvertaisuus asettuu samoihin lauseisiin tavaran ja pääoman vapaan kilpailun kanssa. EU on asettanut sateenkaarilipun näyteikkunaansa. Homon on hyvä ihan samalla tavalla kun kuluttajankin on viisasta olla tarkkana mihin rahansa tai nyt vaaleissa äänensä sijoittaa. Mitä olisi reilu vähemmistökauppa?

Voidaanko kulttuuri ostaa kaupasta tai baaritiskiltä? Onko se yhdenvertaisuusmittari kun kaupunkiin tulee lisää homobaareja? Taiteella on ollut aina oma paikkansa vapautuspäivillä ja prideilla. Perinteiset taiteenmuodot ovat antaneet perspektiiviä ja vahvistaneet vähemmistön omaa identiteettiä. Pride-päivien yhteydessä järjestetyt paneelikeskustelut ovat luoneet uutta dialogia vähemmistön itsensä sisällä ja haastaneet valtakulttuurin juurevampaan keskusteluun.

Nyt on aika perustaa Helsinkiin parhaalle paikalle suomalaisen sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oma kulttuurikeskus. Nyt on aika huomata, että vähemmistöt tarvitsevat omaa rahaa omaan kulttuuriin, ja että valtaväestön tulee luovuttaa valtaa vähemmistöille heitä itseään koskevissa asioissa.

Hyvä esimerkki vähemmistökulttuurista on esimerkiksi se, että sateenkaariperheet tuottavat informatiivista materiaalia omasta arjestaan ja siihen liittyvistä konkretioista ja käsitteistä vaikka neuvolahenkilökunnalle. Kulttuuri on oikeutta oman jäljen jättämiseen sosiaalisessa ympäristössä. Sivistysvaltiossa vähemmistöjen kulttuuria tuetaan siksi, ettei sen kulttuurinen olemassaolo olisi alisteinen yksipuoliselle kaupallisuudelle. Kaupalliset yritykset saavat kyllä homot humalaan mutta kulttuuriset vähemmistöjen omat verkostot ovat uudisraivaajia ihmisen omalle identiteetille.

Ihminen joka kokee elämänsä merkitykselliseksi rakentaa yhteisvastuullista ja parempaa maailmaa. Vähemmistökulttuurin vuoropuhelu valtakulttuurin kanssa ei ole mahdollista elleivät osapuolet koe yhdenvertaisuutta toisiinsa. Poliittisena vaikuttajana edistän sellaista politiikkaa ja maailmankuvaa mikä perustuu toisen ihmisen luottamukseen, ihmisten väliseen tasa-arvoon ja solidaarisuuteen.

Setan tavoitteena on, että ihmisoikeudet, yhdenvertaisuus ja hyvinvointi toteutuvat ihmisten arjessa riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolen ilmaisusta. Seta korostaa jokaisen ihmisen oikeutta perheeseen, sellaisena kuin kukin sen itse käsittää.

Onneksi olkoon keski-ikäinen! Nyt kun perheet on perustettu ja ensimmäiset
adoptioaskeleet otettu niin suurempi avautuminen ja vastuullisempi dialogi valtakulttuurin kanssa voi alkaa.
26.5.2009 11.23 | Juha-Pekka Väisänen | Yleinen

Ammattina lainsuojattomuus - Kulttuurina kaupallisuus

2009-09-09T05:56:00.001-07:00

Kulttuuri ei ole vain yläkerran bileitä, elitististä, vaikeaselkoista taidetta ja tavaran ympärille tarvittava brändäystä. Vetoan eurooppalaiseen älymystöön, että se alkaa täsmäampua alas kulttuurin yksisilmäisen hyväksikäytön myynnin edistäjänä.

Euroopan komissio on listannut EU kulttuurille kolme päämäärää. Kulttuuripolitiikassa EU painottaa kulttuurien monimuotoisuutta, kulttuurienvälistä vuoropuhelu ja luovuuden edistämistä kasvuun ja työllisyyteen tähtäävän Lissabonin strategian mukaisesti

Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että ei suoraan sanota että kaupallisuus on Euroopan liittotasavallan kulttuurin yleisnimi vaan jos yksittäisillä jäsenvaltioilla vielä yrityksille maksettujen voittojen jälkeen on varaa niin saavat panostaa sitten kulttuurin monimuotoisuuteen. Joka maasta löytyy kansallistaiteilijoita, jotka ovat maalanneet kansallistunteen kalkkisille kansan seinille tai säveltäneen kansakunnan sieluun vain juuri sille kansalle soivan sinfonian. Mutta mistä löytyy radikaalia monimuotoisuutta ja mitä se tarkoittaa?

Olin eilen mukana keskustelemassa Helsingin Kulttuuritalolla. Elokuvaohjaaja Kaisa Rastimo kertoi puheenvuorossaan, ettei enää tee elokuvia koska ei saa niistä palkkaa. Järkyttävää! Ensiksikin siksi että suomalaisella kulttuurilla ei ole varaa menettää yhtään kulttuurityöntekijää. Ja toiseksi järkyttävää koska jos Kaisa Rastimo, joka on tehnyt useita kansainvälisestikin palkittuja elokuvia ei ole saanut palkkaa työstään niin miten kaukana onkaan vähemmän tunnustusta saaneiden kulttuurityöntekijöiden toimeentulon lähteet? Rastimo on rankattu viimeaikaisissa tutkimuksissa toiseksi myyvimmäksi suomalaiseksi ohjaajaksi. Kaupallisuus ja toimeentulo eivät siis kulje käsi kädessä. Kulttuurityöläisen arki tämän päivän EU:ssa vain on se, että kulttuuria ei arvosteta muualla kuin juhlapuheissa. Taitelijan ammattina on lainsuojattomuus ja koko systeemin kulttuurina kaupallisuus.

Eurooppalaisen sivistyksen ja koulutuksen taso on laskenut niin alas ja kulttuurin ymmärtämisestä on tullut niin ohutta että kulttuuri ei ole YK:n julistusten ja Unescon yleissopimuksen hengestä huolimatta noussut osaksi budjetointia.

EU puhuu kulttuurista kansallisina monumentteina. Pinnallista ja niin vanhan aikaista. Kulttuuri ja monimuotoisuus ovat meissä itsessämme. Kysymys on siis ihmiskuvasta. Meistä jokainen kuuluu moneen kulttuuriin. Koko valtakulttuurin käsite tai kansalliskulttuuri yhtenä monoliittina on tarpeeton. Me olemme Suomessa pakkokasvaneet kristillisessä kulttuurissa koska valtio ja kirkko ovat edelleen liitossa keskenään ja siksi meidän harha valtakulttuuriin kuulumisesta on voimakkaampaa kuin vaikka Yhdysvalloissa. Osa meistä suomalaisista on kasvanut kuitenkin voimakkaassa vähemmistökulttuurissa vaikka muslimina, vammaisena, homona, tataarina tai vaikka kaaleen kielisenä. Kuinka moni vähemmistöidentiteettiä kantava on saanut kuitenkaan konkreettista rahaa omaan kulttuuriinsa? Missä viipyvät vähemmistökulttuuribudjetit?

Hyvä kulttuuripolitiikkaa tarkoittaa sitä, että vähemmistöillä on oikeus omaan kulttuuriinsa, että vähemmistöt saavat tarpeeksi rahaa omaan kulttuuriinsa ja että vähemmistöt ovat itse päättämässä omista asioistaan.

Esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt voivat tuottaa omalähtöistä informaatiota omasta kulttuuristaan kouluille ja vaikka sosiaalialan työntekijöille. Maahanmuuttajataiteilijat saavat rahaa galleria vuokriin, työhuoneisiin ja tärpättiin. Muslimit rahoitusta uskonnollisiin tilaisuuksiinsa. Helppoa ja yksikertaista. Mutta onko konservatiivinen oikeisto valmis luopumaan vallasta? EI. Valta on aina otettava, sitä ei koskaan anneta. Siksi vetoan kaikkiin radikaaleihin vähemmistöihin, että liittyvät heti kulttuuriradikaalisiin voimiin.

EU ei ole kiinnostunut vähemmistötaiteilijoiden tai kulttuuridemokratian tilasta koska EU:n kulttuuripolitiikka perustuu Lissabonin strategiaan. Lissabonin strategia on Euroopan unionin kehittämissuunnitelma, joka hyväksyttiin Eurooppa-neuvoston huippukokouksessa Lissabonissa maaliskuussa 2000. Strategian tarkoituksena on kehittää EU:sta maailman kilpailukykyisin talousalue vuoteen 2015 mennessä. Tätä kutsutaan niin kuin me kaikki sen tiedämme kulttuuri-imperialismiksi.

Minä olen vähemmistötaiteilija enkä voi mitenkään hyväksyä sitä, että minun pitäisi alkaa valloittaa maailmaa EU:n kilpailuyhteiskunnan arvoilla. Euroopan unionin Kansalaisvapauksien valiokunnan fraseologiassakin tavaran ja pääoman vapaa liikkuvuus on kirjattu vähemmistöjen oikeuksia säätävään direktiiviluonnokseen. Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa sitä, että kauppa ja bisnes ensin ja sitten tulevat ihmisoikeudet ja kulttuuri jos niihin on varaa. EU:n politiikassa vähemmistöjen ja kulttuurin paikka on kaapin päällä koristeena.

Lissabonin sopimuksella EU siirtää valtaa harvempiin käsiin ja luo kansallisten lakien ylimenevän uuden perustuslain. On ihan eri asia jos taiteilija sanoo ettei yksittäisen taideteoksen tekemisessä tarvita demokratiaa kun, että meiltä viedään käsistä demokratian keskeisimmät tekijät. Tässä epädemokraattisessa vallanjaossa ovat mukana kaikki suomalaiset eduskuntapuolueet Vasemmistoliitto mukaan lukien. Suomi on hyväksynyt Lissabonin sopimuksen ja poliittinen eliitti kannattaa sitä.

20.5.2009 9.29 | Juha-Pekka Väisänen | Yleinen

Aivoilla Brysseliin

2009-09-09T05:44:00.001-07:00

Jos kerran Suomen konservatiivinen oikeisto kieltää köyhyyden niin minä kiellä tyhmyyden. On kerrassaan ääripopulistista, että kansallinen Kokoomus istuu Mannerheimintiellä kerjäävien mustalaisten niskaan ja ratsastaa romaneilla Brysseliin.

Me eläinaktivistit, kettutytöt ja ympäristöradikaalit aloitamme uuden eläinten oikeuksien radikaalin iskujen sarjan. Riittää jo että eläimiä yritetään perussuomalaisten eduskuntapolitiikalla pakkoparittaa ihmisten kanssa. On irvokasta, että Suomen lakeja säätävän elimen retoriikkaan kuuluu syrjiä vähemmistöryhmiä. Perussuomalaiset luulevat että homolla voi ratsastaa Helsingistä Brysseliin.

Suomalainen intelligenssi on hiljaa. Meillä Suomessa ollaan totuttu ajattelemaan, että tyhmyys kääntyy puhujansa omaan nilkkaan ja siksi fiksutkin ihmiset ovat hiljaa. On suuri haaste osallistua mediahakuiseen jonnenjoutavaan mutta vähemmistöjä syrjivään keskusteluun. Vetoan koko maan älymystöön että aletaan täsmäampua alas heti kaikki parlamentaarinen syrjintä. Eduskunnan puhemiehen pitäisi lopettaa vähemmistöihin kohdistuva epäasiallinen puhe, mutta ennen kuin parlamentin oma tietoisuus sananvapaudesta kehittyy on meidän tiedostavien kansalaisten otettava asia ja asian puolesta toiminta paremmin haltuun.

Olin mukana Yleisradion vaaliohjelmassa Turussa. On säälittävää miten politiikkaa tehdään. Missä kamerat siellä pahviliisat ja naamariehdokkaat. Turvamiehillä oli valtava työ estää ehdokkaita tunkemasta pakolla kuvaan. Kristilliset arvot unohtuivat monelta uskon mieheltäkin kun kamerat olivat päällä ja ehdokasta piti saada edes taustakuvaksi. Kyynärpää oli käytetty ase.

Kuljin eduskunnan turvatarkastuksesta läpi kuulemaan perheen sisäisen adoptiolain käsittelyä. Meitä oli eduskunnassa pieni ryhmä sateenkaariperheellisiä. Turvatarkastus seisotti minua pitkään läpivalaisussa. Matkalaukkujahan minulla ei kuitenkaan ollut. Kännykä, reppu, sateenkaarihyrrä, hattu ja päällystakki oli pakko jättää narikkaan. Minun ennakoitiin osoittavan mieltäni ja siksi minua tutkittiin ja seisotettiin. Mieltäni läpivalaistiin oikein kunnolla. Arvovaltainen turvatarkastaja kertoi minulle useaan otteeseen että en saa ilmaista eduskunnassa lehterillä mielipiteitäni.

Elämme siis aikaa jolloin puheella ei tunnu olevan merkitystä ellemme tee sitä populistisesti ja irvokkaasti ilman lupaa. Media rakastaa sitä joka ratsastaa mitä kyseenalaisimmalla asialla. En halua osallistua tällaiseen politiikkaan. Vaadin asiallista ja älyllistä keskustelua ihmisoikeuksista. Köyhyys ei katoa kieltämällä tai rajoittamalla maahanmuuttoa rasistisilla turvapaikkahakemusten kiristämisillä. Brysseliin pitää matkustaa aivoilla ja argumenteilla.
16.5.2009 6.32 | Juha-Pekka Väisänen | Yleinen

Mikä on se maa missä ihminen on vapaa vasta sitten kun se suostuu muuttumaan tavaraksi?

2009-09-09T05:33:00.000-07:00

New Yorkin metrossa istuu mies jolla on silmät kiinni. Miehellä on kädessä kynä, joka liikkuu vapaasti metron liikkeiden mukaan paperilla. Syntyy taidetta ja mielenkiintoisia viivoja. Nauroin tässä yksi päivä hyvän ystäväni kanssa sitä kuinka usein sitä on oikein elämänsä aikana muuttanut. Ystäväni joutui muuttamaan nyt jo kolmatta kertaa vuoden sisällä. Tällä kertaa muuton syynä oli laadukas kotimainen rakentaminen eli homeinen asunto. Näistä omistakin muutoista saisi kyllä aika hienon viivan kartalle. En usko, että omista muutoistani olisi kuitenkaan taiteeksi asti vaikka viiva vie muutaman kerran maan rajojen ulkopuolelle. Tunnen myös ihmisiä, jotka ovat aina asuneet samassa asunnossa. Pienenä vanhempani sanoivat, että olin liikkeellä kuin mustalainen. Mikä meitä oikein liikuttaa?

Muutin puoli vuotta sitten Punavuoreen. Ajattelin, että en tarvitse kuukausilippua nyt kun asun niin keskustassa. Kävelisin enemmän. No eivät liukkaat kadut ole polvivammaista houkutelleet kovin suuriin kävelylenkkeihin. Kalliossa on aina joku kokous tai juhlat jonne on matkustettava joka viikko. Hakaniemessäkin käyn säännöllisesti. Ystäviä asuu Espoossa ja Vantaalla. Heräsin eilen siihen miten järkyttävän kallista on maksaa joka matka erikseen. Päätin heti seuraavaksi hankkia taas vanhan kunnon kuukausilipun.

Minua on paikasta toiseen liikuttanut opiskelu, seurustelu, työ, vuokrasopimusten loppuminen, seurustelun loppuminen, työn loppuminen - erilaisten uusien asioiden alkaminen ja loppuminen aina vähän lomittain ja limittäin ja eri rytmissä joskus omasta tahdosta joskus tahdostani riippumatta. Nyt olen saavuttanut sellaisen tahtotilan, että en halua istua silmät kiinni kuin mies metrossa tai mies siinä laulun syrjäkylienjunassa. En halua piirtää sellaista viivaa minkä hiljaisen miehen syrjäkylien juna jättää. On viisasta avata silmät, olla äänessä ja lopettaa valitus ja väärien viivojen piirtäminen. Toisessa laulussa piirrettiin hiekkaan. Mikä on se maa, jossa ihminen liikkuu vapaasti? Mitä se vapaus oikein on? Mitä nyt piirretään hiekkaan?

Pari viikkoa sitten Euroopan Parlamentin kansalaisvapauksien valiokunta kokoontui keskustelemaan direktiivistä, jossa määritellään erilaisten vähemmistöjen yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta. Seksuaalivähemmistöön kuuluvana olen tietysti asiasta erityisen kiinnostunut.

Luulin, että puhuttaessa vähemmistön oikeuksia ohjaavasta direktiivistä en löytäisi suurempia solmuja avattavaksi. Mutta väärässä olin. Unohdetaan heti alkuun tekstin vaikeus - ovathan asiakirjat kuitenkin käännetty suomeksi. Haluan tarttua heti itse tavaraan. Niin kuin varmaan muistatte, silloin kuin äänestimme EU:n liittymisestä monelle kysymys vapaasta liikkumisesta alueella oli merkittävää. Monelle jäsenyyskysymys tarkoitti kysymystä helposta yhteisestä rahasta, jota ei tarvinnut sitten kauppareissuilla Kanarialla vaihtaa. Tätä ennen yhteen mentiin, jotta hiilentuotanto olisi vaihtunut rahaksi nopeammin ja tehokkaammin. Harvempi varmaan on koskaan osannut ennakoida miten tavaran liikkumisesta tulee keskeinen osa meidän kaikkien kansalaisoikeuksia.

Kansalaisvapauksien valiokunnan mietinnössä kerrotaan seuraavaa: ”On tärkeää kunnioittaa perusoikeuksia ja - vapauksia yhdistymisvapaus mukaan lukien. Lisäksi on tärkeää tavaroiden ja palveluiden saatavuuden ja tarjonnan yhteydessä kunnioittaa myös yksityis- ja perhe-elämää sekä niihin liittyviä liiketoimia” Että mitä hä? Onko seksuaalivähemmistöjen oikeudet jotain yksityisen sektorin liiketoimia? Tavaroiden ja palveluiden saatavuuden voin vielä ymmärtää ja palveluiden puolestahan taistelemmekin Eu-politiikkaa vastaan. EU:ssa palveluja pyritään selvästi yksityistämään vapaan markkinatalouden mallin mukaan. Ja niinhän tässäkin sanotaan, että pitää kunnioittaa liiketoimia. Siis tätä vastaan juuri haluan taistella, että enemmän kuin ihmistä kunnioiteaan liiketoimia. Mutta minähän halusin löytää jotain hyvää EU:sta ja miksi puhutaan tavarasta kun pitää puhua ihmisestä ja ihmisoikeuksista!

EU siis kunnioittaa liiketoimia siinä määrin, että se pitää kirjata ylös vähemmistöjen oikeuksien direktiiviin asti. Selvä! Tavaralla on oikeus liikkua. Jätetään tavara hetkeksi ja tartutaan toiseen asiaan. Samaisessa mietinnön perustelussa lukee: ”Vuonna 2008 tehdyssä Eurobarometer-erikoistutkimuksessa 15 prosenttia eurooppalaisista sanoi joutuneensa syrjityksi kuluneen vuoden aikana.” Meitä homoja sanotaan aina olevan kymmenen prosenttia valtaväestöstä emmekä me kaikki ole kohdanneet syrjintää joten tuossa 15 prosentissa on mukana varmaa moni kansalaisuutta vailla oleva Itä-Euroopan romani, laittomasti maahan jääneet maahanmuuttajat, vammaiset jotka eivät näy katukuvassa eivätkä ehdi gallupeihin. Tai sitten ei ole - itse asiassa tuksin onkaan silloinhan prosennti olisi suurempi. Lisäksi taloudellista syrjintää ei mainita sanallakaan tässä vähemmistöille tärkeässä direktiivissä. Köyhät ovat varmasti kohdanneet viittätoista prosenttia suurempaakin syrjintää mutta sitä ei lasketa.

Direktiiviluonnos ei esitä mitään konkreettista ehdotusta esimerkiksi samaa sukupuolta olevien adoptio-oikeuteen vaikka mainitseekin, että tulee kunnioittaa myös yksityis- ja perhe-elämää. Sen sijaan direktiivissä mainitaan seuraavaa” Kahden miehen on voitava jakaa hotellihuone” Tämähän on ennen kuulumatonta ja kapitalismin vastaista! Hotellien lobbareiden ja kokoomuksen pitäisi heti vastustaa tätä koska jos miehet saavat direktiivin mukaan majoittua samaan huoneeseen se haittaa huoneiden euroalueen laajuista myynnin supistusta ja koko turismibisnes on vaarassa romahtaa. En hyvällä tahdollakaan ymmärrä kenen oikeuksia EU tässä kahden miehen hotellihuoneen direktiivissä oikein haluaa ajaa. Tuskin tässä kuitenkaan halutaan edesauttaa prostituoitujen oikeuksia ja tuntihotellikulttuuria. Prostituotuijen oikeuksissakin olisi puolustettavaa.

”Ei ole aina mahdollista heti todeta henkilön uskontoa tai vakaumusta, vammaisuutta, ikää tai seksuaalista suuntautuneisuutta, ja kuitenkin ihmiset tekevät kaikenlaisia olettamuksia henkilön ulkonäön tai nimen perusteella. Myös tämä voi johtaa syrjintään. Joitakin poikia esimerkiksi kiusataan koulussa, koska heidän luullaan olevan homoseksuaaleja vaikka asia ei olisikaan näin”
Siteerasin mietinnön tekstiä laajemmin koska kukaan ei tätä muuten uskoisi. Kyllä se on kamalaa jos heteropoikaa luullaan koulussa homoksi. Se on varmaan ihan yhtä hirveää kun, että rikasta satutaan luulemaan vaikka köyhäksi. Onhan sekin syrjintää kyllä, mutta onko meidän verorahoilla syytä käyttää aikaa näennäisen lain eli direktiivin synnyttämiseen. Kannatan ihan oikean syrjinnän vastaisen lainsäädännön luomista missä puututaan oikeuksiin eikä valtaväestön, rikkaiden ja tavaran liikkumisen vapauksiin juuri silloin kun ihan oikeasti pitäisi säätää vähemmistödirektiiviä.

Oikeiston ja vasemmiston erottaakin juuri selvimmin vapauden käsitteestä. Oikeistolle vapautta on se, että voi valita eri vaihtoehdoista. Rikkaat puhuvat vapaudesta silloin kuin he saavat etusormi pystyssä pohtia eri vaihtoehtojen välillä. Me vasemmistolaiset ja köyhälistö puolestamme olemme yhden sormen sijaan kokonaiset nyrkit pystyssä erilaisten oikeuksien takia. Ja tavara liikkuu samojen arvojen mukaan. Siksi ei olekaan niin hämmentävää, että tämä inhorealistiselta ja koomiselta kuulostava tavara otetaan esille EU:n homodirektiivissä, jossa halutaan puolustaa tavaran vapaata liikkumista ja suojella heteropoikia homottelulta.
29.3.2009 20.10 | Juha-Pekka Väisänen | Yleinen

Tulta sukupuolikiintiöiden munille!

2009-09-09T05:31:00.001-07:00

Tulta sukupuolikiintiöiden munille!

Minulle väitettiin viime viikonloppuna, että kun joutuu olemaan tilanteessa, jossa toisena osapuolena on liian naisellinen mies niin se on tavalliselle heteromiehelle tosi vaikeaa. Samalla viikolla olin kokouksessa, jossa minulle kerrottiin, että siinä oli liian vähän naisia. Helpostihan sen nyt ymmärtää että hetero homoa säikähtää ja että miesporukka kaipaa seurakseen lisää naisia. Kiintiö-naisistako ja riittävän samanlaisesta erilaisuudestako - siitäkö tässä kaikessa nyt on kysymys?

Tein itselleni heti sukupuolitestin. Siis mitä! Kyllä tein sukupuolitestin Transtukipisteen sivuilla sellaisen tekeminen on toistaiseksi maksutonta ja se ei vie paria minuuttia kauempaa. Minun testin tulos kertoi koko laajuudessaan seuraavaa.

”Olet sukupuolineutraali eli sukupuolisesti sitoutumaton. Et pidä meteliä sukupuolesta, etkä tuo omaa sukupuoltasi mitenkään erityisesti esille. Persoonaasi ei hallitse eikä määritä vahvasti sen enempää mieheys kuin naiseuskaan Sukupuoleen liittyvässä itseilmaisussa olet melko pidättyväinen - jopa sukupuolipihtailija. Tiedostat sukupuolijärjestelmän olemassaolon ja otat siihen mielellään etäisyyttä ja toimit yksilöllisesti, etkä sukupuolimäärittyneesti. Et aina ymmärrä, miksi monet muut ihmiset pitävät sukupuolesta niin kovasti meteliä ja antavat sukupuolensa ohjailla toimintaansa. Olet sukupuolen suhteen hyvin tasapainoinen ja melko vahvasti kumpaankaan sukupuoleen sitoutumaton - jopa sukupuolipakoilija.”

Nyt kun tiedämme, että olen sukupuolineutraali ja sukupuolipakoilija voimme jatkaa. Jatketaan vaikka siitä, että kun viime viikolla nais-seurassa ammuin lisää tulta munille. Sain kriittiset, suomalaiset naiset heti vaatimaan perusteita feminismin vaatimukseeni. Miksi haluat nostaa feminististä keskustelua ja painottaa naisnäkökulmaa ”Suomessahan on tasa-arvo”? Sukupuolipakoilija on sitä mieltä, että on lukenut usean tutkimuksen, jonka mukaan Suomessa naisten ja miesten palkat samasta työstä eivät ole samat. Oliko se niin, että naisen euro on 80 senttiä. Miten miellä silloin voin olla tasa-arvo? Niin me kyllä kaikki haluamme, että meillä on tasa-arvo ja se on kyllä ihan eri asia kuin se, että meillä olisi jo tasa-arvo. Ja se, että tasa-arvo - esimerkiksi taloudellinen sellainen joskus saavutettaisiin niin se vaatisi kyllä tulta senteille - tulta ja tasa-arvoa ainakin kahdenkymmenen sentin verran.

Työväenliikkeen naiset eivät halua puhua naisnäkökulmasta mitään koska tasa-arvon asiat hoidetaan puhumalla työläisten oikeudesta ja luokkataistelusta. Pitkään ollaan jo huomattu miten naisvaltaisten alojen palkkakehitys on jäänyt miesvoittoisten alojen jalkoihin. Työväenliikkeen miehen eivät ole muistaneet palkkataisteluissa naisia. Hoitoalalla, Sivistys- ja kulttuurialalla, huolto- ja siivousalalla voisi alkaa ampua suuremmilla kuin kakskytsenttisillä. Mutta ei - feminismin pelko on ihan yhtä kamala kun homonpelko. Sitä heti leimautuu miesten tai naisten vihaajaksi.

Suuri joukko suomalaisia ajattelee, että tämä melkein tasa-arvo on oikein hyvä. Heteromies jolla oli vaikeaa kohdatessa oikein naismaisen homon ei missään muotoa omasta mielestään syrjinyt seksuaalivähemmistöjä. Mitä nyt vaan vaatii homoja käyttäytymään haluamallaan tavalla ihan vaan sen takia, että heterolla ei silloin olisi vaikeaa. Minkälainen se tämä melkein ja jotain sinnepäin maailma oikein on? Mitkä arvot siellä sanattoman ja määrittelemättömän hyväksymisen sisällä ovat voimissaan? Minua kiinnostaa todellakin ymmärtää miksi ihmiset ovat valmiita väittämään 80 senttiä yhtä reiluksi kuin euroa tai miksi ihmiset haluavat hyväksyä heteron oloiset homot mutta naismaiset homot ne ovatkin sitten jo eri asia ja aiheuttavat konfliktin.

Olisiko tähän ristiriitaan ratkaisu Itä-Euroopan romaneissa? Kävin hiljattain mielenkiintoisen keskustelun erään kauneusalan yksityisyrittäjän kanssa. Yrittäjä kysyi mielipidettäni Helsingin keskustassa maassa istuvista romaneista. Kerroin yrittäjälle, että olin kuullut että Helsingin kaupunki olisi tehnyt salaisen sopimuksen jonkun vartiointiyrityksen kanssa tarkoituksena poistaa kyseenalaisin menetelmin nämä kauniin kaupunkimme rumentajat. Aikaisemminhan laitoimme taloyhtiöiden käytäviin kyltit joilla kielsimme köyhiä kaupustelemasta ja kerjäämästä. Nykyjäänhän kylttejä ei tarvita koska ovista on tehty sähköisiä. Köyhyys ei kuitenkaan ole poistunut ovikoodien myötä.

En voi varmaksi sanoa tietoni perällisyyttä siitä ostaako Helsinki kerjääjien häätöpalvelut joltain vartiointi liikkeeltä, mutta olen valmis uskomaan salaisen sopimuksen olemassa olosta. Kerroin että Ateenassa poliisi ajaa ihan reilusti moottoripyörällä laittomien pakolaisten päältä. Yrittäjä oli kauhuissaan ja totesi, että miksi eivät mene vapaaehtoisesti pois ja hakeudu töihin. Yritin kertoa, että köyhät ovat varmaan luku- ja kirjoitustaidottomia. Elämä lukutaidottomana olisi varmaan ihan erilaista kuin ihmisellä joka seuraa jatkuvasti eri medioita, tietää ihmisoikeuksista ja mistä hakea apua kun sitä tarvitsee. Työtä ei voi tehdä ilman työlupaa. Eu:n rakennerahaston apukaan ei auta koska sitä varten köyhän ihmisen pitää olla paremmassa kunnossa.

”Pitääkö meidän sitten auttaa koko Itä-Euroopan luku-ja kirjoitustaidottomia?” kysyy tämä kauneuden alan yksityisyrittäjä. Kyllä pitää! Ja Helsingissä meidän pitää auttaa maasta ylös jokainen. ”Millä rahalla ja miksi” kysytään napakasti. Vastaan, että vaikka viimeisellä rahalla ja siksi, että talvipakkasella maassa kerjäävät likaisen näköiset niin romanit kuin meille tutummat alkoholistit ovat kaikki kuitenkin ihmisiä. Tämä ei kuulemma riitä vastaukseksi - eivät ilmeisesti ole tarpeeksi ihmisiä?

Se että kerjäävät ihmiset eivät ole tarpeeksi ihmisiä johtaa siihen ettei heitä tarvitse hyväksyä osaksi meidän yhteiskuntaa. Se että naismaiset miehet eivät ole tarpeeksi kulttuurimme normikäsityksen kaltaisia eli käyttäydy niin kuin valtaväestö käyttäytyy riittää erilaisuuden syrjimiseen. Se että naiset synnyttävät lapsia ja ovat siksi poissa markkinatalouden rattaista riittää siihen että naiset saavat olla b-luokan rattaiden pyörittäjiä ihan sama vaikka eivät koskaan edes unelmoisi äitiyslomasta.

Sukupuolinen tasa-arvo ei ole vain mies- ja naiskysymys. Kymmenisen prosenttia meistä ihmisistä on epäselvästi miehiä tai naisia. Mitä? No aloitetaan helpolla. Katsokaa ympärillenne. On viiksekkäitä naisia ja isorintaisia miehiä. Kun kätilö auttaa synnytyksessä lapsen maailmaan määritellään sen sukupuoli. Aina tämä ei ole yksiselitteistä. Mutta me elämme sellaisessa joko tai yhteiskunnassa jossa pelkäämme kaikkea sitä, jota emme osaa määritellä. Niinhän me suomalaiset ajamme liikenteessäkin. Omilla kaistoillamme ja omalla vuorollamme. Auta armias jos joku maalainen ajaa väärällä kaistalla ja yrittää liian myöhään siirtyä oikeaan suuntaa. Tästä ei synny mitään muuta kuin käsimerkkejä, torven soittoa ja vaikeuksia ihan samalla tavalla kuin liian naismaisen homo vaihtaisi liian myöhään kaistaa.

Puhe kiintiöstä saakin ihan uuden ulottuvuuden jos alammekin nais- ja mieskiintiöiden lisäksi vaatia sukupuolineutraalien tai vaikka intersukupuolisten osallistumisoikeutta päätöksentekoon. Annetaan tulta munille tasapuolisesti niin miehille kuin naisillekin!

Minut syrjäytettiin vuoden alussa Helsingin Teknillisen museon valtuuskunnasta. Ketä se nyt kiinnostaa ja mitä asialla on tämän jutun kanssa tekemistä? Paikka on poliittinen ja se oli sovittu SKP:lle. Kokoomus Helsingissä päätti toteuttaa oikeudenmukaista tasa-arvon politiikkaa ja vaati minun poistamista valtuuskunnasta sen takia, että olin mies. Vihreät ja Vasemmistoliitto tukivat Kokoomusta. Eivät tienneet, että olin homoseksuaali ja Transtukipisteen määritelmän mukaan sukupuolineutraali ellen kokonaan sukupuolipakoilija. No nyt paikallani istuu nainen, joka tasapainottaa sukupuolellaan teknillisen museon linjaukset. Minulle väitetään ihan mitä vaan mutta kaikkea en suostu uskomaan. Teknillisen museon jupakka osoitti sen, että silloin kuin kiintiöillä halutaan tehdä politiikka niin sitä voidaan tehdä. Harmillista, että itse sukupuolten tasa-arvolla ei juuri tunnuta tekevän politiikkaa. Ei ehkä sittenkään - kyllä sitä tehdään koko ajan pieninä taisteluina pienissä piireissä jokaisen arjessa. Transtukipisteen sukupuolianalyysi kertoi että olin sukupuoleen liittyvässä itseilmaisussa melko pidättyväinen - jopa sukupuolipihtailija - sellainen ei nyt vaan yksinkertaisesti sovi taistelevalle ihmisoikeusaktivistille joten ihan oikeutetusti tulta myös omille munille!
29.3.2009 20.07 | Juha-Pekka Väisänen | Yleinen

Mustalaiset, somalit ja homot rakastetaan hiljaisiksi erilaisilla maailmanlaajuisilla sopimuksilla ja vähemmistöpoliittisilla ohjelmilla

2009-09-09T05:25:00.000-07:00

”Hölömö” Maippi haukkui yhtä koulukaveria lukiossa Pieksämäellä 80-luvulla. Opettaja korjasi, että ”Maippi - Ei hölömö vaan sano hölmö” Muistan niin selvästi miten meiltä koulussa karsittiin savon murre pois kielestä. Olin samassa tilanteessa lukioaikaan myös Saksassa. Häpeilin olla äänessä koska olin oppinut kielen Pfalzin murteen kautta ja se kuului selvästi läpi puheessani. Muistan kun opettaja korjasi maahanmuuttaja opiskelutoveria Athanasiosta kun hän puhuin saksaa kreikkalaisella korostuksella. Miten sitä enää ylipäätänsä edes uskaltaakaan puhua - Ja yritettiinkö oikeakielisyyden nimissä viedä koko identiteeti?

Paljon on tapahtunut omassa kasvamisessa ja koululaitoksissa. Murteet koetaan rikkautena ja kielen muuttuminen on yleisesti hyväksytty tosiasia. Siinä missä minä Pieksämäellä jouduin enemmistössä kielivähemmistöön on tänään kielikysymys saanut ihan toiset haasteet. Maahanmuuttajien oikeus oman äidinkielen opiskeluun on merkittävä asia mikä on muuttanut koko suomalaista koulua. Samalla se on tehnyt kouluista myös monikulttuurisia kohtaamispaikkoja niin hyvässä kuin huonossa.

Minä olen aina inhonnut koulua ja vastustan siksi kaikkea pakollista. Oli ihan sama mikä aine oli kyseessä jos se oli pakollinen niin sitä tuli vastustaa ja inhota. Sitten oli pakkovalinnaisia joita siedettiin joten kuten. Kun puhutaan ruotsin kielen opiskelusta Suomessa olisi mielestäni tervettä ensi käydä keskustelu opiskelun vapauden ja pakollisuuden käsitteistä. Minä kannatan pakkoruotsia vaikka vastusta kaikkia pakkoaineita. Näin on.

En kannata pakkoruotsia siksi, että voisin kuunnella erialaisrouvien juoruja Stockalla enkä siksi että voin hurrata helpommin Melodiefestivalen-humppaa. Kannatan ruotsin kielen opiskelua siksi että me puhumme Suomessa ruotsia. Minullakin on paljon ruotsinkielisiä ystäviä. Omituista on kuitenkin se, että kun ystäväni puhuvat jossain tilanteessa ruotsia ja minä saavun paikalle alamme kaikki automaattisesti puhua suomea. Olen yrittänyt saada keskustelun säilymään ruotsina mutta meille tuntuu olevan Suomessa helpompaa ja ilmeisesti hyväksytympää puhua suomea. Miksi ruotsinkieliset eivät nouse kapinaan?

Puhutaanhan Suomessa myös venäjää jo niin kauan että meillä Helsingissä on jopa venäjänkielisiä vanhainkoteja. Pohjoisessa vaikenemme kolmella saamenkielellä. Viimeisessä Romano Bodos lehdessä päätoimittaja Tuula Åkerlund vetoaa romanikielen puolesta. Åkerlund kysyy ”Olemmeko me se sukupolvi, joka antaa romanikielen kuolla?” Tuntemani romanit ovat jakautuneet kahtia kielikysymyksissä niin kuin kunnon suomalaisten tuleekin. Yksi kannattaa kielen opettamista omasta aapisesta kun taas toinen tulistuu perinteisesti vain puhutun ja heimon sisäisen salaisen kielen kesyttämisestä valkoisten ministeriöiden hankkeiksi.

Sosiaali- ja Terveysministeriö on polkaissut tänä vuonna pystyyn työryhmän, joka valmistelee romanipoliittisen ohjelman. Nähtäväksi jää voimistuuko romanikulttuurin omavaraisuus. Alkaako radiosta kuulua romanikulttuurin ääntä enemmän kuin yhden uutislähetyksen verran ja korvataanko Manne TV jollain vähemmän naurettavalla.

Olemme viime joulukuussa (lue Euroopan Unioni on) allekirjoittaneet monikielisyys-yhteistyöjulistuksen Intian kanssa. Samoin kuin EU:ssa niin Intiassa on parikymmentä virallista kieltä. Virallisten lisäksi molemmilla alueilla puhutaan merkittävä määrä epävirallisia kieliä ja murteita. Monikielisyys EU fraseologiassa nähdään ensi sijaisesti välineenä jonka avulla pääsemme yhteyteen toisiin kulttuureihin. Kieli on oman identiteetin ja kulttuurien välisen ymmärryksen avaintekijä ja monikielisyys on modernien yhteiskuntien suurimpia haasteita.

Euroopan Unionin ja Intian välisessä yhteissopimuksessa ei kertaakaan puhuta kielestä ja kulttuurista ihmisen perusoikeutena tai vähemmistöpoliittisena kysymyksenä. Kuulostaisi aivan erilaiselta jos emme vain julistaisi kannattamaan kulttuurien välistä yhteisymmärrystä vaan vaatisimme konkreettista budjetointia vähemmistöjen omaan kulttuuriin, kieleen ja näkyvyyteen. Tuleeko juuri työnsä aloittanut romanipoliittinen työryhmä puhumaan rahasta jota vähemmistöt tarvitsevat oman kulttuurinsa hyvinvointiin? Uskaltaako uusi työryhmä ehdottaa leikkauksia enemmistökulttuurikohteille?

Olin tammikuussa kutsuttuna alustajana Keskustapuolueen ja Maailmanrauhanyhdistyksen järjestämässä tilaisuudessa Eduskunnan kansalaisinfossa. Halusin herättää keskustelua siitä, että on äärettömän vaikeaa puhua vähemmistökulttuurista koska kaikki haluavat kuulua hiljaa suureen enemmistöön. Esitin alustuksessani mm että valtakulttuurin tulee ihmisoikeuksien ja humanismin nimissä jakaa valtaa tietoisesti eri vähemmistöille sekä tehdä rakenteellisia muutoksia jossa vähemmistöjen edustajat alkavat päättää omista asioistaan - omasta kulttuuristaan.

Nyt suomalainen vähemmistöpolitiikka on Euroopan Unionin tason yhteistyön ja ystävällisyyden politiikkaa, jossa ei puhuta rahasta vaan rakkaudesta - eikä rakkaudesta puhuminen niin paha asia ole. Mutta näin vähemmistöt eivät vain koskaan pääse eksoottisen koristeen roolista pois kaapin päältä. Totta on myös se, että moni kiltti maahanmuuttaja tai koristeeksi päässyt homo ei välttämättä haluaisikaan vaihtaa maskotin roolia rahasta puhuvaksi oman kulttuurin oikeudesta puhuvaksi kiusaksi. Kansalaisinfon seminaarissakin minun käskettiin unohtaa suuret radikaalit rakenteelliset muutokset ja vaatimukset rahasta. Voisinhan vaikka järjestää maalauskurssin somaleille ja kurdeille, jotta he voisivat lisätä omien kulttuuriensa keskinäistä ymmärrystä.

Miksi minulle tuli silloin mieleen tuo omakohtainen kertomus Maipista joka murrosikäisen raivossa kannusti opiskelukaveriaan nimittelemällä tätä hölömöksi. Miksi tunsin itseni niin hölömöksi tarjotessani maahanmuuttajille ja vähemmistöille koko valtion enemmistöbudjettia jaettavaksi vähemmistöjen kesken. Miksi tunsin itseni niin hölömöksi kun tarjosin vähemmistöille koko vanhan konservatiivisen päätöksentekoon liittyvän valtarakenteen jaettavaksi niin että kukuin vähemmistö alkaisi päättää omista kulttuurikysymyksistään ja rahasta.

Niin siksi tunsin itseni niin hölmöksi, että hetken aikaa olin hiljaa kuin kiltti koulupoika ja kuunteluoppilas. No ehkä olin hiljaa hienossa eduskunnan tilassa.Onneksi sain ääneni takaisin ja oivalsin, että taas kuuluu se iso valtaa pitävien ääni, joka käskee minut samanlaiseksi, perussuomalaiseksi ja hiljaiseksi.

Olisiko hölömön hölmöksi korjanneen opettajan pitänyt paremminkin puuttua alistamiseen ja nimittelyyn. Kaikki kunnia oikeakielisyydelle Salme Sadeniemelle ja pilkkusäännöille. Ja lisäksi on hyvä oivaltaa, että koskaan ei ole myöhäistä puolustaa ihmisoikeuksia- nyt vaan on enemmän työtä kun kaiken maailman enemmistökansalaiset osaavat puhua niin oikeakielisesti ja poliittisen korrektisti meidät kaikenmaailman vähemmistöt hiljaisiksi.
29.3.2009 20.02 | Juha-Pekka Väisänen | Yleinen

Talouskriisi kärjistyy kaduilla

2009-09-09T05:11:00.000-07:00

Talouskriisi kärjistyy kaduilla

Tuntuu kuin kevät ei tulis ollenkaan. Kadut ovat liukkaita ja vieläkin sataa lunta. Kaksi viikkoa sitten olin vielä Kreikassa Kommunistisen puolueen 18. kokouksessa. Ateenassa oli kevättä rinnassa muillakin kuin kommunisteilla. Talouskriisi avaa ihmisten silmät EU politiikasta ja koko yhteiskuntamallista. Ateenassa paistoi aurinko. Kreikka on niin etelässä ja puolueella on vahva kannatus. Euroopan Unioni on suuri ja mahtava - siellä missä yksi kylpee auringon lämmössä toisaalla hiekoitetaan katuja.

Ateenassa kreikkalaiset päättivät puolueen toimintasuunnitelmasta ja kävivät syvän ja kiivaan keskustelun sosialismista. Kansainvälisenä kokouksen tarkkailijana olin yksi yhdeksästäkymmenestä. Maailma on todellakin täynnä duunarin näkökulmasta elämää tarkastelevia aktivisteja. Kaikkialla ei paista aurinko mutta taistelu on yhteinen. Uusi kommunistinen puolue perustetaan juuri Puerto Ricoon missä aurinko paistaa aina.

Viimeisenä kokouspäivänä käppäilin Ruotsin kollegan kanssa Omonia-aukion lähiympäristössä. Kollega etsi vaimolleen ja lapsilleen tuliaisia. Törmäsimme maahanmuuttajien kadulle laittamiin pikabasaareihin. Nämä eri puolesta maailman köyhyyttä Euroopan Unioniin ja Kreikkaan paenneet siirtolaiset ovat ratkaisseet toimeentulo-ongelmansa myymällä kaikenlaista vaatteista puhuviin papukaijoihin. Ruotsalainen kollega ostikin tytölleen värikkään papukaijan. Kaija apinoi kaiken sille huudettavan. Minä huusin APUA!

Nimittäin kesken leluostosten ilmassa räjähti. Joku ampui. Syntyi paniikki. Tummat ottivat maahan levittämiensä kankaiden kulmista kiinni ja pyöräyttivät maassa esillä olleet myytävät suureksi nyytiksi selkään. Kuka kerkesi - kuka ei. Kahdeksan kreikkalaista moottoripyöräpoliisia kaasutteli täysillä päin jalkakäytävällä harjoitettavaa laittomuutta. Me juoksimme karkuun ja yritimme imeytyä seinille. Kreikkalaista kotouttamispolitiikkaa?

Ruotsalainen kollegani kehotti meitä poistumaan paikalta. Minä vastustin. Yritin ottaa kaaoksesta kuvia. Sainkin muutaman ohi kiitävän kuvan kreikkalaisista kodinturvajoukoista. Kun tilanne oli ohi vanha kreikkalainen nainen tuli luokseni ja puhui valtavasti. Ymmärsin elekielestä että hyvä, että kuvasit. Muutaman korttelin päässä näin samat poliisit tauolla pyörineen. Poliisit olivat nuoria miehiä. Ruotsalaisen kiusaksi kuvasin kreikkalaisia poliisiadoniksia heidän tauolla.

On varmaan täysin laitonta myydä eurolla feikkivaatteita pitkin katuja. Ei ole väärin olla maahanmuuttaja olipa muuttoon syynä talous tai ihmisoikeudet. Me suomalaisetkin olemme liikkuneet laajasti eri syistä eri maissa. On järkyttävää se miten avointa rasismia ja terroria kreikan poliisi harjoittaa maahanmuuttajia kohtaan. Jos poliisi toimii edellä kuvatulla tavalla keskellä kirkasta sunnuntaita niin mitä kaikkea tapahtuukaan julkisuudelta suojattuna hämärässä. Vuoden vaihteessahan Kreikan poliisi joutui suuren kritiikin kohteeksi ammuttuaan anarkistipiireissä liikkuneen nuorukaisen keskellä päivää samoilla Ateenan kaduilla.

Maahanmuutto on nostattanut meillä Suomessakin keskustelua siitä kuka saa tulla Suomeen ja kuka ei. Oikeisto haluaa maahan korkeasti koulutettuja osaajia ja me vasemmistolaiset nostamme aina esille humaaniset ja ihmisoikeudelliset näkökulmat. Pakolaiset ja maahanmuuttajat menevät aina keskustelussa sekaisin. On kuitenkin hyvä muistaa, että molemmissa ryhmissä on ihmisiä ja ihmiskohtaloita. On selvää että Kreikka, Italia ja Espanja joutuvat vastaamaan rikkaan ja köyhän maailman kohtaamiseen. Tuon tuostakin Kanarian lomasaarille ajautuu henkensä uhalla köyhiä paremman elämän toivossa pitkin Afrikan eri maita.

Olen itse seurustellut turvapaikan hakijan kanssa. Meidän oli pakko hakea turvapaikkaa koska emme voineet järjestää papereitamme niin että ne olisivat molemmin puolin täyttäneet maahanmuuttoon vaadittavat kriteerit. Maa josta mieheni oli kotoisin ei tunnistanut kahden miehen rekisteröityä suhdetta eikä voinut siksi myöntää tarvittavia asiakirjoja. Suomessa seksuaalivähemmistöjen turvapaikanhakijan oikeudet olivat juuri silloin heikentyneet EU lainsäädännön vuoksi. Aikaisemmin samaa sukupuolta olleiden henkilöiden suhde oli suomalaisen kansallisen lain mukaan riittävän hyvä syy edistää prosessia. EU direktiivit eivät asiaa auttaneet vaan niin kuin asianajajamme sanoi huonontivat ja vaikeuttivat asiaamme. Saimmekin kaksi kertaa kielteisen päätöksen ja kaksi kertaa maastakarkotuksen.

Varmaan nämä Ateenan kaduilla valetavat maahanmuuttajat ovat saaneet maastakarkotuksen mutta jääneet laittomina maahan. Laittomasti maassa oleskelevalla ei ole tietenkään mitään sosiaaliturvaa ja Kreikassa ei näköään edes ihmisarvoa. Mistään ei varmaan saa mitään tukea. Jostain joku väärennettyjen piraattituotteiden suurdiilaaja on keksinyt tienata krääsällään ja valjastanut nämä orjiakin onnettomassa asemassa olevat juoksemaan pitkin katuja pussukoittensa kanssa. Tätä on Euroopan Unionin sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Rahaahan meillä on mutta ei tarpeeksi tahtoa laittaa köyhien asiat kuntoon. Heti ensimmäisenä siirtäisin asevarustelun dollarit ja eurot työllisyyden hoitoon, köyhyyden estoon ja kehitysapuun. Suomessakin puhumme aina vuodesta toiseen kehitysavun nostamisesta. Melkein kaikki kansanedustajatkin kannattavat Suomen kehitysavun nostamista mutta asia ei vaan etene.

Laman vuoksi kehitysavusta ja maailmaan köyhyyden poistamisesta ei nyt saa puhua. Puolassakin oman maan köyhät muuttavat takaisin Puolaan. Duunit joiden perään lähdettiin Saksaan, Ranskaan ja Englantiin ovat laman takia menneet. Paluumuutto kärjistää entisestään köyhien sisäistä ja keskinäistä taistelua. Tämä luo oivallisen kasvualustan nationalismille ja rasismille. Siksi onkin erittäin merkittävää, että me kommunistit ja vasemmistolaiset pidämme kirkkaana yllä keskusteluissa ihmisen perusoikeutta työhön ja toimeentuloon. Ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia riippumatta ihonväristä, uskonnosta tai esimerkiksi seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuolesta.
29.3.2009 19.59 | Juha-Pekka Väisänen | Yleinen

Euroopassa kommunisimi on MAGEETA - Vasemmistoliitto ja Kommunistit yhteistyöhön?

2009-09-09T05:09:00.000-07:00

Päivät kirkastuvat kohti kesää. Samoin tarkentuu poliittinen tiedostaminenkin. Ammattiliittojen pamput kertovat sähköpostien tukkeutuvan jäsenten yhteydenotoista. Aktivistit alkavat puhua soppatykkien takaa. Kaikki maailman homot ja lesbot yhdistyvät Euroopan Vasemmiston ryhmässä. Ainoana sumuisena eteenpäin vaeltaa Suomen porvarihallitus. Hyssälän puheet siitä miten me kaikki olemme yhdessä rakentamassa yhteistä ovat jostain käsittämättömästä keskustan vaaliohjelmasta. Olisiko nyt hyvä aika suomalaisen vasemmiston yhteistyölle oikeistolaista porvaripolitiikkaa vastaan?

Ihanaa kun ihmiset kieltäytyvät olemasta "tyhmiä liisoja ihmemaassa". Loistavaa, että kansalaisaktivismi on nousussa. Kirjoitin viikko sitten Face Bookkiin tekstin, jossa yksiselitteisesti tuomitsin vihreän porvarihallituksen eläkerosvouksen ja opiskelijoiden akateemisen vapaan kasvun. Ryhmässä käydään nyt vahvaa keskustelua. Jopa niin vahvaa, että olen joutunt poistamaan kaikkein hurjimmat vaatimukset. Ja Hyssälä uskoo edelleen, että keskusta ei ole leikkaamassa suomalaisen duunarin sosiaaliturvaa. No ehkä ihmemaassa on sitten avarampaa vaeltaa kun ei ole tunkua näille keskustalaisille kentille. Toisen uskoa pitää kunnioittaa mutta nyt käytävä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden taistelu ei ole mikään uskon asia vaan kysymys perusoikeuksista.

Nyt on minun mielestäni oikea aika yhdistää vasemmistolaiset voimat. Vasemmistonuorten ja kommunistaktivistien kanssa yhteistyö on ollut mutkattomampaa kautta aikojen. Uudistuksethan usein saavat alkunsa opiskelijoista ja nuorten voimasta vaatia uutta kulttuuria uudelle toiminnalle. Vasemmistoliiton ja SKP:n yhteistyö on ollut tarpeettomassa jäässä jo usean vuoden. Syynä yhteistyön puutteeseen on ollut molemmin puolinen ideologinen pohdinta ja suomalaiselle kulttuurille tyypillinen asioiden kaikkivoipa vakavuus ja pelko oman identiteetin vahvuudesta. Suvi Anne Siimes raikasti ideologista pohdintaa vainoamalla kommunisteja. Nyt Vasemmistoliitossa on uudet johtajat. Yhteistyötä ajatellen on hyvä lähteä siitä, että kaikki yhteistyön osapuolet säilyttävät oman identiteettinsä.

Espanjassa vasemmistopuolue ja kommunistit tekevät yhteistyötä monella tasolla ihan ruohonjuuresta Europarlamenttiin asti. Muistan Madridissa kokouksissa ja juhlissa käydessäni keskustelleen Espanjan kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsenen Maite Molan kanssa useasti nimenomaan yhteistyön merkityksestä taistelussa oikeistolaista politiikkaa vastaan. Maite on feministi ja tekee naisverkostossa merkittävää vasemmistolaista politiikkaa Eurooppa ja Latinalaisen Amerikan kysymyksissä. Uskon että meillä Suomessakin voisimme yhdistää osaamistamme naisasiassa, vähemmistökulttuurien kysymyksessä, rauhan ja puolustuspoliittisissa kysymyksissä ja ihmisoikeusasioissa.

Saksan Vasemmistopuolueen Die Linken Christiane Reymannin neuvo yhteistyön aikaansaamiseksi on selvä pitää uskaltaa panna itsensä alttiiksi. Tapasin joku aika sitten Euroopan Vasemmisto Puolueen hallituksenjäsenen Reymannin Madridissa Espanjan kommunistien puoluetapaamisessa. Die Linke on voittanut Sakassa vaaleja menemällä duunarien luokse tehtaisiin ja työpaikoille. Siksi että politiikka, joka ei ole kosketuksissa duunareihin suoraan on kabinettien politiikkaa. Reymann kunnon feministinä on innostanut minua omaan seksuaalisen ja sukupuolisen poliittisen taistelun käynnistämiseen.

Euroopassa kommunismi on mageeta! Tulin juuri Kreikan kommunistien 18. puoluekokouksesta ja keskustellessani kokouksen ulkopuolella tavallisten kadun tallaajien kanssa ja kokouksessa mukana olleiden kreikkalaisten kanssa niin erityisen merkittävää oli se että meitä poliittisen vasemman tien kulkijoita kommunisteja ei heti luokitella kategoriaan terroristit. Ihmiset pitkin Euroopan kirjakauppoja ostaa nyt kaikki Marxin teokset loppuun. Puolueen Marx opintopiireissä on tunkua. Talouskriisi on nostanut ihmiset ainakin Kreikassa, Saksassa ja Espanjassa myös kritisoimaan kapitalistista yhteiskuntajärjestelmää. Tässä kritiikissä tuntuu olevan selvä kutsu vasemmiston yhteistyölle. Me kommunistit olemme valmiita yhteistyöhön. Tulta porvareiden munille!

Euroopassa teemme koko ajan voimistuvaa yhteistyötä. Itsekin olen Euroopan vasemmistoryhmän seksuaali- ja sukupuolityöryhmän jäsen. Viimeksi kokoonnuimme Pariisissa ja mukana oli eurooppalaisia vasemmistolaisia ja kommunisteja, homoja, lesboja, biseksuaaleja ja transihmisiä Portugalista, Saksasta, Kreikasta,Ranskasta ja Suomesta. Yhteinen työ ei vie meitä eteenpäin pelkästään sukupuoli- ja seksuaaliasioissa vaan myös ideologisessa tiedostamisessa ja dialogissa. Kreikassa pidimme pari viikkoa sitten kokouksen, jossa suunnittelimme yleiseurooppalaista seminaaria koulujen ja HLBT-asioiden tilasta. Seuraavaksi kokoonnumme sitten Portugalissa ja pyrimme tekemään konkreettisia aloitteita Euroopan vasemmisto ryhmän kautta tietenkin sopivasti juuri ennen kesän Eurovaaleja. Lissabonin kokoukseen onkin mukava mennä ja kertoa kuulumisia myös kotimaiselta kentältä. Ainakin vasemmistolainen yhteistyö tuntuu mahdolliselta seksuaali- ja sukupoliasioissa. Olen perustanut taistelevan kommunistisen HLBT-ryhmän Punainen Sateenkaari ja sen jäseneksi on tullut kirjava porukka uusia taistelijoita.

Aloite Vasemmistoliiton ja SKP:n yhteistyölle oikeistolaista politiikkaa vastaan
http://www.facebook.com/group.php?gid=67762568816&ref=nf

Kulttuuriskandaali - EU rahaa miljonäärin maalauksille

2009-09-07T23:12:00.000-07:00

Kulttuuriskandaali - EU rahaa miljonäärin maalauksille
3.6.2009 8.44 | Juha-Pekka Väisänen | Yleinen

Europa Nostra on eurooppalaisen kulttuuriperinnön säilyttämistä edistävä järjestö, joka nimellensä sopivasti palkitsee tänään Sisiliassa eurooppalaisia toimenpiteitä jolla säilytetään ”meidän” kulttuuria. Suomen ehdokkaat tässä Euroopan unionin konservatiivista ajattelua edistävässä kilpailussa eivät ole yllättäviä; Grotenfeltin perheen hautakappelin seinämaalausten restaurointityö ja Kesälahden tapulin korjaukset.

Kesälahti mainostaa itseään paikkana jossa valoa riittää niin paljon, että se kutsuu itseään rojalistisesti Aurinkokunnaksi. Niille jotka eivät ole perehtyneet itäsuomalaiseen kulttuuriin kerrottakoon, että Kesälahden kirkon tapuli on rakennettu 1835 - 36 ja se on säilynyt hyvänä esimerkkinä itäsuomalaisesta puurakentamisesta. Tapuli restauroitiin 2005-2007. Restaurointihankkeessa tuotettiin tietoa paanukattojen korjauksesta ja ylläpidosta. Samalla koulutettiin paanunveistäjiä, jotka mm. veistivät harjoitustyönä osan Kesälahden tapulin paanukaton korjauksessa käytetyistä paanuista. He oppivat myös sepäntaitoja valmistaessaan korjausta varten takonauloja.

Europa Nostran mielestä tapulin korjaus on ollut unionin tasolla niin merkittävää ja erinomaisesti toteutettu kulttuuriympäristön hanke, että se oli palkintonsa ansainnut. Toinen palkinto annettiin Grotenfeltin perheen hautakappelin seinämaalausten restaurointityölle.

Palkinnon tarkoituksena on edistää sekä korjaus- ja restaurointityön osaamista ja arvostusta että kansainvälistä kokemusten vaihtoa kulttuuriperinnön osalta. Grotenfeltin maalauksista ei ole katsottu kuitenkaan tarpeelliseksi viestittää mitään visuaalisen kulttuurin internetissä. Esimerkkien toivotaan myös edistävän kulttuuriperinnön suojeluun liittyvää toimintaa ja hankkeita Euroopassa.

Kulttuuriperinnön konservointi on tärkeää. Yksi merkittävä tapa saada kulttuuri säilymään on saada se myös elämään ja siksi en voi ymmärtää miksi sukuhaudan maalaukset ovat edelleen vain suvun tiedossa. Kesälahdella tapuli tuntuu elävän siitäkin huolimatta, että Kesälahden kunnan viime vuoden tulos oli kunnanjohtaja Jorma Turusen mukaan pohjanoteeraus hänen 27-vuotisen uransa aikana. Aurinkokunnan tilinpäätöksestä ei saa menestystarinaa.

Euroopan syrjäkylässä Kesälahdella on uskoa tulevaisuuteen mikä näkyy kunnan verkkosivuilla. Kesälahti sijaitsee kirkkaiden ja kalaisten suurjärvien, Puruveden ja Karjalan Pyhäjärven välissä. Hiekkarantoineen ja mäntykankaineen Kesälahti kuuluu Suomen kauneimpiin kuntiin. Varma kesälomakohde siis! Kukapa ei haluaisi voittaa Toyota Aygoa vetämällä Puruvedestä suurimman saaliin ja saada samalla Lohikuninkaan tittelin?

Talouskriisistä huolimatta näyttää ainakin demokraattisen ilmaisessa internetissä siltä, ettei kesälahtelaiset suostu hiljaisiksi miehiksi ja siirtotyöläisiksi. Grotenfeltin perheen hautakappelin seinämaalausten restaurointityöstä ei löydy mitään tietoa internetissä vaikka kohde on juuri saanut Euroopan unionin mittapuussa aivan mielettömän merkittävän palkinnon. Netti osaa kertoa kuitenkin että sadan suurimman pääomatuloja saavan joukossa on Grotenfelt Karl Nils Anders Joroisista. Grotenfelt omistaa Järvikylän kartanon. Joka kolmas suomalaisten ostama ruukkusalaatti on peräisin Järvikylän kartanon kasvihuoneista Joroisista. Europa Nostra kertoo Grothenfeltin perheen hautakappelin maalausten olevan Joroisissa.

Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa Infanta Doña Pilar de Borbón, Europa Nostran presidentti jakaa nämä 10 000 € palkinnot yhdessä Euroopan unionin koulutus-, kulttuuri- ja nuorisoasiain komissaari Mr Ján Figel’ kanssa. Sulle, mulle, sulle, mulle ….

On tapahtunut kulttuuriskandaali. Eikö Suomesta olisi löytynyt mitään toista eurooppalaisessa laajuudessa merkittävää kulttuurihistoriallisesti parempaa säilytettävää kohdetta kun miljonäärisuvun hautakappelin maalaukset? Grothenfeltin suvulla on varaa ja velvollisuus pitää huolta suomalaisesta kulttuuriperinteestä ja omistuksessaan olevista maalauksista.

Europa Nostra on palkinto eikä se rahoita restauroitavia kohteita. On selvää ettei kymmenellä tuhannella eurolla tehdä ihmeitä kulttuurista piittaamattoman pinnallistuneen perussuomalaisen kulttuurin suhteen. On siis saatava lisää rahaa sivistykseen, kulttuurille ja kulttuurin konservoinnille.

Jos minä olisin ollut hänen korkeutensa Infanta Juha-Pekka de Väisänen olisin antanut tämän merkittävän kulttuuripalkinnon taiteilija Miina Äkkijyrkälle. Kaikkien maailman kyyttöjen äidin, Miina Äkkijyrkän sosiaalinen Gesamtkunstwerk, sosiaalinen kokonaistaideteos jota taiteilija on veistänyt itsensä ja yhteiskunnan välillä niin kauan kun vain jaksamme muistella edistää parhaimmalla eurooppalaisella tavalla sosiaalista korjaus- ja restaurointityön osaamista ihmisen ja luonnon – elävän ja menneen kulttuurin välillä. Äkkijyrkän kulttuuri lisää eurooppalaisen kulttuurin arvostusta, että kansainvälistä kokemusten vaihtoa kulttuuriperinnön osalta eikä taitelija ole takuu varmasti sadan rikkaimman suomalaisen joukossa. Helsingin vihreän oikeiston vastustuksesta huolimatta Kyyttöjen- ja Äkkijyrkän kulttuuri edistää kulttuuriperinnön suojeluun liittyvää toimintaa ja hankkeita Euroopassa ja se pitää säilyttää omalla merkittävällä paikallaan osana eurooppalaista kaupunkikulttuuria!